lauantai 30. heinäkuuta 2016

Lohikuumetta

Mua on nyt tässä hetken aikaa vaivannu eräs asia. Tuntuu, että on ollu vähän vaikeuksia saada kiksejä viimeisimmistä kalastusreissuista. Gotlanti oli todella jees ja vielä Mörrumillakin oli hyvä meininki, mut sit fiilikset jotenkin lässähti. Kalaan olis kiva mennä, mut mikään ei tunnu ihan kiinnostavan. Tai sit niin, että kiinnostusta lähtemiseen kyllä löytyy, mut paikanpäällä ei olekaan enää niin kivaa. Tää viimeisin lohireissu oli just sitä mitä oon kaivannu. Adrenaliinia ja niitä suuria tunteita, jotka on tullu täällä tutuksi... Mitäs tästä aiheutui?  Lisää lohikuumetta. Ei haluis muuta tehdä. Kalastuspäiviä suunnitellessa eka fiilis on "näääääh", ei jaksa. Lohta sen olla täytyis... Osittain tässä saattaa olla vielä vähän reissukrapulaakin, mut ei tää olotila ihan uus ole.





Tavallaan jäi harmittamaan, et alkureissun harjus/taimen säätö ei oikein onnistunut. Olis kivaa jos pääsis vielä kunnolla kalastaa harria, mut toisaalta tuntuu että senkin vois ihan hyvin skippaa ja keskittyy täysin siihen loheen. Tai ainakaan ei jaksais pelkästään harjuksen takia lähteä reissaamaan pitkin Suomea, kun ei niitä täältä meidän hoodeilta löydy. Kesän reissubudjettia jäi vielä käyttämättä. Saattaa siis olla että toinen lohireissu Norjaan on vielä mahdollinen tälle kesälle. Kannatti nukkuu Corollassa ja syödä pussiruokaa!

Vaikka edellinen reissu menikin myös myös osalta ihan hyvin, en voi seuraavalle lähteä henkseleitä paukutellen. Tollaset jutut saattaa helposti nousta kupoliin, mut ei kyllä mulla. Jonniiverran tuli tietysti taas varmuutta tekemiseen, mutta ihan yhtä nöyränä lähden joenrantaan kun ennenkin. Mukavaa olis päästä tekee vielä yksi pidempi reissu. Loppukauden voikin sitten viettää Operaatio Kymiläisen parissa.

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Kauan odotettu Norja

Vajaan viikon Ruotsissa sekoilun jälkeen jatkettiin matkaa rajan yli Norjaan. Oli keskiviikko 6.7. Alkuperäisen suunnitelman mukaan piti vaihtaa maisemaa vasta paria päivää myöhemmin. Vaikka nää meijän kesän reissujen suunnitelmat elää aina kevään aikana paljonkin, lähtötilanteessa on tosi selvät sävelet viikkojen kulusta. Ite tykkään pitää plääneistä kiinni, se pitää pakan kasassa. Pieni suunnitelmien aikaistaminen ei kuitenkaan kumpaakaan haitannu, kun Ruotsin kalastus ei ihan vastannu odotuksia tällä kertaa. Toisaalta on ihan mukavaakin päättää ja toteuttaa asioita lennosta. Vähän seikkailumieltä.

Mitä lähemmäs rajaa tultiin, alkoi maisemat muuttuu entistä siistimmiks. Juuso jälleen ratin takana. Itse en olis voinu ajaa kolaroimatta, oli näkymään meinaa niin hullut. Naama kiinni lasissa ja iho kananlihalla koko matkan, halki upeiden lumisten ja tunturimaisemien. Norja, ollaan kaivattu sua... Vaikka kaipuu Norjaan olikin ollu suuri, jyskytti mulla takaraivossa myös pelko viime vuoden epäonnistuneista fiiliksistä. Edellinen Finnmarkin reissu tuli heitettyy tyhjää, Juuson vetäessä joesta kolme kalaa kolmen luvan aikana. Otti koville. Edellisestä lohionnistumisesta oli siis kulunu jo kaks vuotta. Se on mun ainoa onnistuminen.


Mun nihkeitä fiiliksiä on vähän lohduttanut muiden kokeneempien lohenkalastajien kommentit siitä, että välillä vaan tulee tyhjiä vuosia ja joskus taas menee paremmin. Varsinkin kun vuosia kertyy enemmän, mahtuu niihin myös niitä huonompiakin reissuja. Mulla niitä heikompia reissuja on harrastus vuosiin nähden enemmän, siitä nää fiilikset. Kalaa ei aina tuu, sille ei vaan mahda mitään. Se pitäis muistaa, eikä ottaa itteensä. Ajoitus, olosuhteet, mitä näitä nyt on. Mua ihan oikeesti jännitti ja mitä tää reissu tulee pitää sisällä. Mitä jos taaskaan ei mee niinku toivoisin? Tässä lajissa pärjääminen on vaan niin iso juttu mulle.

Juuson kanssa kalastaessa oon myös ehkä saanut vähän väärän kuvan koko hommasta. Jätkä kun ei oo yleensä harrastanu tyhjiä reissuja näiden meidän yhteisten vuosien varrella. On ollu ihan perus settiä, että Juuso vetää pari kalaa per lupa näillä Norjan reissuilla, mun puhallellessa nollia. Myös Mörrumilla kävi hyvin. Kun kahdestaan liikkuu ja toinen loistaa, tulee herkästi kelattuu että itse on vaan huono.






Ekana kalastuspäivänä oli katastrofin ainekset taas valmiina. Nolottaa edelleen kun mietin päivän kulkua. Alkuun oli hyvä fiilis. Uus joki, kivalta vaikuttavat poolit ja muutenki lippu korkeella, vaikka ensin jännittikin. Juuso saa heti ekalla laskulla 83cm lohen. Jeeeee! Innokkaana olin jeesaamassa ländäyksessä, mittaamisessa ja kuvien ottamisessa. Vähän mietitytti miks kala ei osunu mulle kun olin saanu korkkaa poolin. En kuitenkaan sit miettiny sitä sen enemään. Sitten kaloja tulee lisää. Maailman siisteimpiä otuksia ja vielä hyvän kokoisia. Juuson ekan päivän saldo on kolme kalaa, joista suurin on 91cm. Kaikki niin, että oon just menny oman laskuni. Kaikki samasta kohtaa. Taas mielen valtaa hullu pettymys. Ei siitä, että toinen saa kalaa, vaan just sitä omaa tekemistä kohtaan. Enkö mä vaan osaa? Ihan oikeesti. Pakko myöntää, et Juuson naama tais vähän vituttaa siinä vaiheessa, vaikka kuinka yritin tapella niitä fiiliksiä vastaan. Myös omat fiilikset ärsyttää. Oon varmasti tosi hyvää reissuseuraa tälläsenä, se lisää huonoo fiilistä entisestään. Nolottaa ihan pirusti.

Illalla oon ihan väsähtäny kaikkeen, mut yritän vaan tehdä laskuja toisensa jälkeen. Siinä vaiheessa yritän varmaan jo liikaa. Juuso kattoo vierestä, et meneekö heitto sopiviin paikkoihin. Ei mee, sen huomaan itekkin. En vaan saa siimaa tarpeeks pitkälle suoraksi. Heittopituus ei oo ees vielä mikään hullun pitkä, mut vasuripooli tuo omat ongelmansa. Vasuritreenaus on vielä työnalla.  Ekan kerran jouduin heittää vasurilla vasta keväällä Mörrumilla. Kyl se paremmin jo menee, mut ei vaadittaviin mittoihin tai ihan suoraks. Tavallaan se tieto jopa helpottaa fiilistä. Tsägälle ei ite mahda mitään, mut omaa toimintaa voi aina kehittää.




Oli aika mennä nukkuu. Harmittaa Juuson puolesta, että mä masistelin. Juusolla oli kuitenkin onnistunu päivä. Kolme kalaa ekalla luvalla on aika rokkenroll. Seuraavana päivänä syötiin aamupalaa koleessa kelissä ja hiljaisissa tunnelmissa. Ei hirveesti huvittanu riemuita. Hävettää oma käytös ja samalla mietin jo tulevaa iltapäivää, jolloin alkaa seuraavat luvat. Uus päivä, uudet mahdollisuudet. Ei heti ekana päivänä pitäis masentua. Nyt skarppaa likka. Jälkikäteen taas huvittaa miten tää lohenkalastus aiheuttaa mulle näin suuria tunteita. :D

Uus pooli. Tällä kertaa pääsee taas heittää oikeelta. Oltiin menty parit laskut ilman havaintoja kaloista. Mä tulin just omalta vuoroltani rantaan vaihtaa perhoo, kun poolissa hyppäs titti! Se saa muhun jonkun ihmeen taisteluvaihteen päälle. En vaihtanukkaan perhoa, siiman päässä edelleen jo eilisestä asti ollu itsetehty banana. Juuso oli jo tarpeeks pitkällä, et pääsin taas alottaa oman laskun. Mulla oli ihan outo fiilis. Mä mietin, et nyt mä otan sen kalan sieltä. Vaikka just sen titin joka kävi pinnassa näyttäytymässä, ihan sama. Juuso on saanu oman laskunsa loppuun, istuu rantakivellä kamera kourassa ja naureskelee mun päästä temmaluille lohilauluille. Sitten koittaa se hetki, jota oon oottanu kaks vuotta. En ees ihan heti tajunnu mitä tapahtuu, mietin monesti et onks perho kiinni kivessä kun se tuntuu olevan niin napakasti paikallaan. Juuso sai kuvattuu mun huvittavan väsytyssession. Siinä se nyt on, 88cm lohta. Fiilis on oikeesti ihan sanoinkuvaamattoman hyvä. Yhden iltapäivän aikana mieliala on menny taas nollasta sataan. Tekis mieli vaan itkee ja ihan vain ilosta. Ihan sama heitänkö tyhjää taas seuraavat kaks vuotta! Kun sain kalan vapautettuu, oli pakko hetkeks istahtaa sidukan kanssa rantakivelle rauhottuu. Sillä välin myös Juusolla naukasee. Sentillä menee mun kalan yli. Hyvä me!



Joella oli meidän kanssa samaan aikaan tuttua porukkaa. Vaikka oltiikin suunniteltu, että ollaan reissussa kaksisteen, hengattiin muun porukan kanssa lopulta aika paljon. Kyllä sitä pidemmillä reissuilla alkaa kaivata seuraa. Kahdestaakin on ihan kivaa ja helppoa, mut kyl porukalla kaikki on kuitenkin mukavampaa. Enemmän tyyppejä jakamassa kaikkia fiiliksiä, mitä reissun aikana on. Lohenkalastus varsinkin on aika sosiaalista hommaa. Sit taas esim taimenen kalastuksessa merellä pienempi porukka on plussaa. Täkeetä on löytää sellanen porukka, jolla oikeesti klikkaa yhteen ja homma toimii. Näitä äijiä oli hauska seurata. On muutaman kerran ennenkin kalastettu lohta yhessä. Vois ottaa oppia, varsinkin toisten tsemppauksesta. 

Reissun aikana tuli vetästyä ekaa kertaa kunnon tumut... Niistä ollaan vaan kuultu villejä huhuja. Yleensä nää meijän reissut on ollu aika raittiita, mitä nyt pientä tissuttelua välillä. Siinä taas yks asia mikä porukassa on hauskempaa. Mentiin Juuson kans yks ilta kyleilee äijien kämpille, siitä se sit läks. Viski maistui koko porukalle. Käytiin myös uimassa jäätävässä jokivedessä ja tehtiin parit perhot. Ilta päättyi auringon ottoon terdelle kello 9 suomen aikaan tai jotain. Oli muuten eka päivä kun Norjassa paistoi aurinko. Aamun, tai oikeestaan päivän, olotiloista tiesi tarkalleen mitä edellisenä iltana tuli puuhattuu. Darra kesti rapsakat kaksi päivää. Onneks just siihen väliin oli muutenkin suunniteltu välipäivät. Korkki pysyi kiinni koko loppureissun. :D

Kun darpit oli kärsitty ja välipäivät pidetty, pääs taas hyvällä meiningillä joelle. Muutaman päivän kaikilla oli ollu ihan tyhjää. Olin tekemässä laskua, kun tokasin Juusolle, et olispa kiva jos jollain alkais nakertaa. Heitto tuntui taas kulkevan kivasti ja siima napsahtaa nätisti suoraks. Meni ehkä kaks min niin mulla oli kala kinni. Tämäpä yllättävää! Magee 84cm kolli. Juuso nappaa parit kuvat, Jarno ja Toni asettelee mun vapaa ja antaa posaareusohjeita. On otettu lohipönöjä ennenkin. Vitsi että oli taas hyvä fiilis. En ihan oikeesti odottanut tätä. Se että sain yhden kalan aikaisemmin, oli mulle jo kaikki mitä olin toivonu. Ihan mieletöntä.

Myös viimeisenä päivänä tapahtuu. Herättiin Juuson kanssa aikaisin ja päästiin korkkaamaan pooli, jossa on yleensä ollu paljon porukkaa. Nyt ollaan ihan kaksin. Eka lasku, mulla kala kiinni. Parhaani mukaan yritän väsyttää kalaa, mut en saa sitä hirveen hyvin pidettyy hallinnassa. Kala on jo monta kertaa ihan rannassa, mut kun Juuso tuo haavia lähemmäs, lähtee se taas uudestaan keskelle virtaa. Vikan kerran kun kala on taas matalassa vedessä ja melkein haavissa, se pääsee irti. Juuso kerkes nähdä, että enkat olis menny uusiks ja että perho oli kiinni aika hennosti. Myös väsytys tais kestää liian kauan, koukku pääs liikkumaan ja sit irtos. Voi perse! Se hetki kummittelee edelleen mun mielessä. Tulee sellasena kirpaisevana välähdyksenä. Vaikka ärsyttää, ajattelin myös että hienoo, kolmas tapahtuma tähän reissuun. Ei olis mun mielestä paremmin voinu mennä. Myös Juusolla on vikalla luvalla kaks kalaa kiinni, josta toinen tulee ylös asti, ihan tuore 89cm kolli.

Oltiin Norjassa viikko. Vielä olis vähän ollu sellanen fiilis, että vois jäädä pidemmäksikin aikaa, mut toisaalta tuntui että nyt on kalastanut tältä erää ihan sopivasti. Silloin on hyvä hetki lopettaa. Mielessä kummitteli edelleen se viimeisen aamun karkuutus. :D Tulipahan sekin nyt sit koettua, tuskin jää viimeiseksi kerraksi. Tällä reissulla tuli taas opittua uutta. Oli mielenkiintoista etsiä potentiaalisia paikkoja. Juusohan niitä pääasiassa tutki, mutta mä opin siinä samalla ja jonkun verran pystyin itekkin jo kattomaan. Myös heitto kulki hetkittäin paremmin kun koskaan. Tuntuu että nyt mulla on sellaset vavat jotka sopii mun käteen. Just ennen reissuu hankin Kymi Fishing Shopista G.Loomiksen Pro4X 14' 9/10. Sillä nakkelin synkimmät siimat ja vähän kevyemmät samasta sarjasta 13' #8/9, joka mulla oli jo ennestään. Kiva kun on nyt kaks vapaa samalta merkiltä. Ei mee niin sekaisin, kun vaihtaa settiä. Kellusiimoille on edelleen pinkki CTS. Ehkä sitäkin pääsee vielä käyttämään tänä vuonna.

Vaikka tältä erää tuntuikin ihan hyvältä lopettaa, oli lähdönhetki silti yhtä ahdistava kun aina ennenkin. Reissun kauhein hetki on se, kun joutuu laittaa vavat takas putkiin ja ottaa vapatelineet irti konepellistä. Perjantaina 15.7 alkoi pitkä kotimatka. Jäätiin Oulun lähelle yöksi, koska ei oo pohjoisen reissua ilman Oulun Pannukakkutaloa. Juuso-raukka joutu ajaa suurimman osan matkasta, kun ei uskaltanu päästää mua rattiin enää parin nukahtamisepisodin jälkeen... Turvallisesti päästiin kuitenkin lopulta kotiin!

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Pohjois-Ruotsin seikkailut

Torstai 30.6. Kamat levällään pitkin kämppää. Mites tästä muka pitäis päästä reissuun lähtemään? Pieni ressi päällä. Muutamassa tunnissa kaikki reissuun lähtevät kamat on kuitenki saatu pakattuu autoon ja kämppäkin saatu siinä samassa siivottuu lähtökuosiin. On niin paljon mukavampi tulla himaan kun on siistiä. Joka vuosi tää lähtörumba muuttuu helpommaksi. Taas tulee kuitennii mietittyy et mitä jäi. Matkaan päästään lähtee iltäpäivällä. Matka sujui mukavasti. Päästään Tornioon joskus keskiyön jälkeen. Siellä otettiin muutama tunti unta. Kumpikaan meistä ei oikein tykkää väkisin väsyneenä ajaa. Aamulla matka jatkuu Pohjoiseen-Ruotsiin. Matkalla hoidettiin vielä ruokaostokset tuleville viikoille. Pussiruokaa, purkkikamaa, kaikkee mikä säilyy. :D

Perille saavuttiin alkuillasta. Maisemat Ammarnäsissa on ihan hullun siistit ja paikka vaikuttaa muutenkin mukavalta. Käytiin heti hoitamassa kalastusluvat kuntoon. Otettiin kolmen päivän kortit. Ekan illan kalastus on aika haastavaa. Vesi on kirkasta, kalat säikkyjä ja niiden bongaaminen vaikeeta. Vesitilanne ei myöskään oo kovin suotuisa. Alkukesän tulva on kyllä aikanaan jo laskenut, mutta sateiden myötä vesi on lähteny uuteen nousuun ja hyvin alkanut kausi on kuulemma hieman hiipunut. Saadaan kuitenkin muutamat ihan kivat harjukset, 40cm molemmin puolin. Illalla paistoi hetken aurinkokin ja päästiin tarjoo kaloille pinturia.


Illalla vetäydyttiin väsyneinä meidän Corolla-hotelliin. Seuraava aamu valkenee tuulisena ja pilvisenä. Pinturikeleistä ei tietookaan. Se vähän harmittaa, kun just se meillä oli haaveissa kun matkaa suunniteltiin. Tutustutaan alueen pariin eri jokeen. Hiljaista on. Muutamat hyvän kokoiset harrit bongattiin, siinä kaikki tapahtuman aamupäivään. Molemmilla on vähän nihkee fiilis vesitilanteesta ja kalattomuudesta. Oli ehkä vähän iso riski lähtee Ruotsin lappiin näin aikaisin kesällä. Iltapäivällä kun alettiin tehdä ruokaa, alkoi sade. Sitä kestikin sit myöhään iltaan asti. Päivästä ei oikein jäänyt mitään käteen.




Koko päivän kestäny sade nosti vedenpintaa taas lisää seuraavaksi päiväksi. Virta on monessa paikkaa niin kova, että kahlaaminen on oikeesti ihan mahdotonta. Vettä on varmaan puoltoista metriä enemmän kun yleensä. Rannalla kulkevat polut on kokonaan veden alla, eikä niiltä viitti mennä alas tai joutuu uintihommiin. Kalastetaan mitä pystytään. Juuso onnistuu kuitenkin saamaan yhden 45cm harjuksen.




Ruokaa laittaessa mietitään että VMP. Turhaan me täällä ollaan näissä olosuhteissa. Tutkittiin säätiedotuksia lähialuille ja tehdään päästös mestan vaihdosta, vaikka lupaa on vielä noin vuorokauden verran jäljellä. Parempi tulla takasin sit kun olosuhteet on paremmat. Ajettiin vielä samana iltana Sorseleen.

Taas otettiin vähän riskillä luvat kolmeks päiväks ja samalla napattiin messiin alueen kartta. Sorselessa aurinko paistaa ja fiiliskin kohenee. Mä olin jo himassa miettiny paria potentiaalista paikkaa, jossa olis kiva käydä kalassa. Toisessa pitäis olla rautuja ja taimenia, toisessa taas taimenen lisäksi paljon harjusta. Rautujärvi on isompi ja ulkona tuuli, joten päätettiin mennä kokeilemaan pienempää harjusjärveä. Ehkä kalastus siellä onnistuis paremmin. Otetaan muutamat lasit punkkuu, paistatellaan auringossa ja ootetaan jos tuuli vähän tyyntyis. Edelleen haaveissa olis se pinturikalastus, kun sitä tällä alueella niin kovasti hehkutetaan.



Ilta ei oo vielä ihan tyyntyny, mut lähettiin kuitenkin kellumaan. Parit sidukat messiin ja paikkoja tutkimaan. Pienillä uppoperhoilla saatiin kivasti tapahtumia. Parit pienet taimenet ja päälle 40cm harjukset. Mitä pidemmälle iltaa mentiin, alkoi tuulikin vihdoin tyyntyy ja siiman päähän sai sidottuu pinturit. Ai että oli mukavaa! 

Ilta oli hieno. Yks alkureissun reissun parhaita. Aurinko paistoi, oli tyyntä, taustalla kuitenkin hullut sadepilvet ja sateenkaari. Piirtyy ihan varmasti pitkäks aikaa mieleen. Fiilis oli pitkästä aikaa hyvä ja kalastuskin mukavaa!

Seuraavat päivät ei sit meekkään enää niin putkeen. Myös Sorselen lupa-alueen suurin osa joista on tulvassa. Se ei sinänsä yllätä mut harmittaa kuitenkin. Alueella on myös paljon lampia, jossa hehkutetaan pinturikalastusta ja mut tuuli on jokapäivä niin kova, et ne hommat jää taas. Taas mietittiin, et mitä järkee tässä koko touhussa on. 

Fiilistä ei parantanu yhtään se, että onnistuin katkomaan mun uuden vavan. Juuso oli just ennen reissuu saanu kasattuu mulle nelosluokkaisen Gatin. Mulla on ollu vähän vaikeuksia löytää itelle sopivaa kevyttä ykskätistä. Vihdoin kuitenkin löysin ja just sen vavan pitää hajota. Käveltiin kivikkoo pitkin seuraavalle paikalle, kaaduin louhikkoon, polvi ja naama otti hittii, sekä vapa sanoo naps. Olin just minuuttii aikasemmin sanonu Juusolle, et en tajuu miten mulla voi olla niin huono tasapaino, vaikka oon entinen taitoluistelija... Fiilis oli niin paska, että muutamat itkutkin tuli sen takia tirautettuu. Asiaa helpoittais, jos voisin nyt vaan marssia kauppaan ja ostaa uuden, mut aihio oli jo vanha, enkä tiiä saako niitä enää. Lisäks ärsyttää se, et Juuson työ meni hukkaan. Sen päivän kalastukset on tehny, ei nää huvita kumpaakaan. Illalla syötiin lohdutuslettuja rautujärven rannassa ja katottiin kun caddikset lentää tuulen mukana pusikkoon. :D Jäi pinturiraudutkin haaveeks.

Seuraavana päivänä tutkittiin taas uusia paikkoja. Tällä kertaa vähän pienempiä jokipätkiä. Ihan mukavaa kalastusta tavallaan, mut kalojen koko ei ihan inspannu. Onneks väliin mahtu pari ihan ookootakin harjusta.

Illalla otettin paikallisesta campingista pieni mökki ja alettiin tekee pläänejä tuleviksi päiviksi. Lupaa oli taas käytettävissä vielä noin vuorokauden verran, mut ei ollu enää fiilistä jatkaa. Molempien ajatukset alkoi olee jo lohihommissa, varsinkin kun kavereilta tuli siistejä lohikuvia Norjan puolelta... Päätettiin jatkaa seuraavana päivänä matkaa. Hieman oltiin kelattua aikataulua edellä, mut ei se haitannu. Jos joku juttu ei nappaa, turhaa sitä sitten jatkaa ilman fiilistä. Mökissä oli kiva saada nukkuessa jalat suoraks. Vaikka ei Juuson kanssa kumpikaan olla kovin pitkiä, on Corollan jalkatila meillekkin hieman nafti. :D Myös suihku oli aika luksusta. 

Jäi vähän ristiriitaiset fiilikset tästä reissun aloituksesta. Maisemat Ammarnäsissa oli hienoja ja jäi oikeesti harmittaa, että aika ei vain ollu oikee. Joskus ehkä uus yritys. Sorselekaan ei näyttäny parastaan kun kaikki pinturihommat sai unohtaa. Olosuhteilla ei vaan mahda mitään. Meillä oli myös ehkä liian suuret odotukset kun viime vuonna harjuksenkalastus Tenolla oli ollu niin siistii. Vähän oli sellanen fiilis, että tätäkö me ollaan vuosi nyt odotettu. Onneks edes yksi päivä meni nappiin. Ne hetken lammella auringonlaskussa siideri ja (vielä kunnossa ollut) perhovapa kourassa, oli aika mageita. Se kompensoi aika hyvin muita nihkeyksiä. 

Seuraavana aamuna siivottiin mökki, tsekattiin ruokatilanne, sekä tarkistettiin reitti seuraavaan kohteeseen. Seuraavaks oli tiedossa lohenkalastusta Norjassa. Jännittynein fiiliksin lähdettiin ajamaan kohti rajaa...