tiistai 28. kesäkuuta 2016

Keskikesän viettoa Läsäkoskella

Mä oon viettäny juhannusta joka vuosi ihan samaan malliin. Perheen mökillä Heinolan ja Mikkelin välissä Pertunmaalla. Tänä vuonna jussin pläänit oli vähän erilaiset. Keskikesän juhlan vietto alkoi kyllä tutuista maisemista mökiltä, mut heti juhannuspäivänä jatkettiin Juuson kanssa matkaa Läsäkoskelle. Reissuseuraksi Hanna ja Viljami. Koskelle tultaessa käytiin heti moikkaamassa Mattia, joka kertoi kalastuksen muuttuneet pariin edelliseen päivään verrattuna hieman vaikeammaksi. Samaa kuultiin myöhemmin kanssakalastajilta, jotka oli ollu koskella jo useamman päivän. Lupa alkoi rauhoitustuntien jälkeen klo 15. Ei pidetty kuitenkaan kiirettä koskelle kun keli oli niin helteinen. Ihan outo sää näin juhannuksena... Aloitettiin kalastus alakoskilta.




Alakoskien koluamisen jälkeen tultiin kämpille syömään. Aika kului huomaamatta pöydän äärellä rupatellessa. Taidettiin vähän missata paras aika. Lähettiin takas kalaan vasta hämärän tultua. Uus kierros alakoskilla. Hanna ja Viljami meni kaikista alimmalle koskelle, mä ja Juuso jäätiin hieman ylemmäs. Hanna löysi alhaalta pintovan möllin, mutta ei saanut sitä ottamaan mihinkään. Juusolla oli pari "kivaa kalaa" kiinni, jotka osoittautui väsyttelyn jälkeen ihan muuksi kuin taimeniksi. Myöhemmin yöllä lähdettiin vielä ylös keskikoskille.

Siellä kalastus poikkes aika paljon alakoskista, jossa pystyi etenemään tasaisesti. Nyt täytyi ettiä hyvät spotit, jäädä siihen ja etsiä sen jälkeen toinen. Kuninkaanväylällä näkyi pintovia kaloja. Mä bongasin väylän toiselta rannalta hieman isomman yksilön ja koitin heittää sille. Ei ota mihinkään. Lopulta suunnilleen samoilta kohdilta perho kelpas pienelle säälitaimenelle... Iso jäi monttuunsa hengaamaan. Rasvaeviä on aina hieno katsella.



Aamu alkoi jo sarastaa. Suomen kesäyöt on kyllä mahtavia. Tää on vielä sitä aikaa kun etelässäkin on valoisaa lähes koko yön. Hanna ja Viljami oli viettäny yötään Eteläväylällä. Sielläkin oli näkynyt vissiin pari kalaa, mutta ei niille kelvannu mikään. Joskus aamuyön tunteina radiopuhelimesta kuuluu Juuson ääni Pohjoisväylältä, "Nyt on taimen kiinni". Mä olin kaikista lähimpänä, joten lähdin tsekkaamaan tilannetta. Juuso saa haaviin muhkeen taimenen. Mittanauha oli jääny kahluurotsin taskuun, joka ei tietty näillä keleillä ollu mukana edes autossa. Mittamerkit haaviin ja siitä mitat myöhemmin. Kalalle tuli mittaa 59 senttiä, mutta myöhemmin selvisi että samainen kala oli saatu muutama päivä sitten mitoilla 61cm. Juuson mitta oli aika pikainen ja vähän sinne päin. Uskotaan isompaa lukua, mittakala! Mua huvitti et olin hetkeä aikaisemmin yrittäny samaa monttua tuloksetta... Toiset vaan osaa, toiset ei. Mulla ei vaan riitä kärsivällisyys saman kolon ronkkimiseen pidemmän aikaa. :D


Tultiin vasta aamulla takas kämpille. Kello oli puoli kuusi tai jotain. Kalastaa olis voinu vielä aamupäivästä klo 12 asti, mut me vedettiin hirsiä vielä ennen yhtätoista. Päivällä saunottiin, uitiin ja syötiin. Iltapäivällä jatkettiin taas kalastusta. Tällä kertaa jakauduttiin niin että Hanna ja Vilski lähti ylös, me Juuson kans ihan alas.



Kaikista alin koski osottautu mun mieleen kaikista kivoimmaksi. Siistin näköinen virta ja pääs tekee laskun. Alotettiin Juuson kans nymfeillä, mut aika nopeesti luovuttiin siitä ja jatkettiin streamereilla. Juuso sai taas kalan. Tällä kertaa paljon pienemmän, mut virkeemmän oloisen kaverin. Ehjät suupielet ja kaunis kala muutenkin. Läsän taimenet on mageita kun ne on kaikki koosta riippumatta saman mallisia. Sellasia pulleita.



Hanna oli karkuuttanut Pohjoisväylältä yhden kalan ennen ruokataukoa. Tultiin taas porukalla syömään Villa Taimeneen. Myöhemmin lähettiin koko porukan voimin keskikoskille.



Alkuillasta radiosta kuuluu jälleen, "Nyt on kala kiinni". Kenelläköhän? Olisko vaikka meidän top rodilla eli Juusolla. Kunkkuväylä, tinseli, 60cm. Muilla taas hiljaista. Mä lähdin jälleen yrittää pohjoisväylän monttuja, joista on tullu joskus hyviä kaloja. En taaskaan kuitenkaan onnistu saamaan kun niitä pieniä säälitaimenia. :D



Myöhemmin illalla alkoi taas pintameiningit Kunkkuväylällä. Mä huomasin sen saman kalan kun viime yönä ja lähdin yrittämään sitä. Ei taaskaan mikään kelpaa. Juuso onnistuu samaan vajaa 40cm taimenen vihreällä pupalla. Kokeilen samaan, ei onnaa. Tuntuu oudolta seisoo samassa paikassa koko ilta ja heittää. Kalan pintäkäynnit näyttää niin siistiltä, et ei mahda mitään. Kaikki on löytäny omat spottinsa, yritys on kova...

Joskus kahden tienoilla mä ja Juuso luovutetaan. Parempi lähtee nukkumaan, et jaksaa seuraavana päivänä ajaa kotiin. Muut jää vielä koskelle. Viljami ja meidän kanssa samassa majoituksessa ollut Toni yrittää molemmat vuoronperään yhden kolon möllejä. Jätkät on löytäny sopivan perhon, josta kala kiinnostuu. Toni saa kalan lopulta ottamaan kunnolla perhoon, mut siimat sanoo naps kalan vetäessa itsensä kunnolla kiven koloon.


Seuraavana aamuna pääsis vielä kalaan, mut kaikki kääntää tyytyväisenä kylkeä. Keli on jälleen helteinen. Hanna käy reippaana yrittämässä vielä viimeisen tunnin aikana Villa Taimenen edustalla. Läsäkoski on tältä erää nähty. Tuntuu että tää on sellanen paikka, että ekakertalaisten olis hyvä ottaa opas itselleen. Kalat lymyää usein samoissa paikoissa vuosikaudet, paikat pitää tietää ja kalojen käyttäytyminen tuntea. Itse kun kalastaa pääasiassa nousareita tai ihan muita kaloja, tuntuu tän tyyppinen kalastus tosi oudolta ja myös vaikeelta. Spotista spottiin hyppiminen ei tunnu niin omalta jutulta. Ymmärrän kyllä mikä siinä viehättää. Koskenlukutaito kehittyy ja palkitona isot kalat. Itse kuitenkin nautin enemmän yllätyksellisyydestä ja sellasesta kalastuksesta, jossa pääsee liikkumaan enemmän. Siksi just tykkään esim mertsarin kalastuksesta. Tai lohenkalastuksesta. On mukavampaa heittää tyhjää niissä paikoissa, jossa se tekeminen on edes mieleistä. :D

Oli kiva viettää keskikesän juhlaa kalastuksen parissa. Reissuseura mukavaa ja puitteet kohdillaan. Läsäkoskella kaikki on järjestetty hyvin. Tulee vähän samat vibat kun kevään Mörrumin reissulla. Nimetyt poolit, helppo liikkuminen, merkityt kahlausreitit ja hyvät majoituspaikat. Kahluuvermeetkin saa nille erikseen rakennettuun paikkaan kuivumaan. Toimivaa. Kiitos kaikille mukavasta reissusta!

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Sateinen Tainionvirta

Viikonloppua vietettiin taas kalastuksen parissa. Ennen viikonloppua monessa paikkaa vesitilanteet alkoi näyttää niin nihkeiltä, että oli pakko vaihtaa suunnitelmia lyhkäsellä varoitusajalla. Päätettiin Juuson kanssa lähtee Hartolaan, Tainionvirralle. Päästiin perjantaina puol ysiltä illalla töistä. Auto oli pakattu jo aamupäivällä valmiiks, joten päästiin lähtee suoraan. Matkalla täyty vielä syödä, käydä kaupassa ja hakee luvat. Oltiin joella joskus yhdentoista jälkeen. Haaveissa oli ihana aurinkoinen ilta Vanhan Myllynkoskella, seesteinen fiilis ja pintovat taimenet. Sää ei nyt ihan vastannu odotuksia. Perus kesäkeli, harmaata ja sateista. Ei näkyny myöskään pintovia tanttuja, mut muuten ne oli aktiivisia ja tapahtumia riitti mukavasti pitkin yötä.



Ei keretty olla koskella edes kovin pitkään kun oltiin molemmat saatu ekat taimenet haaviin. Itse en saanu yön aikana kun kaks kalaa ylös, loput pari onnistuin pudottaa. Juuso sai neljä ja pudotti myös muutaman. Isoin osui Juusolle. Noin 50cm läski taimen hotkaisi raivolla hopeisen tinselin aamuyön tunteina. Oltiin kalastettu koko yö niin intensiivisesti, että ei edes maltettu kaivaa kuoritakkeja repusta, vaikka pitkin yötä tuli sadekuuroja. Aamulla fiilis oli aika kostee. Sateen aiheuttaman kosteuden lisäks olin myös kastellu itteni aluskerrastoa myöten toheloimalla koskessa. Lähettiin autoon nukkumaan joskus viiden tienoilla. Mä väitin olevani ihan pirtee ja jaksavani kalastaa vielä, mut kummasti silmä alkoi painuu kiinni heti kun istahdin autoon.


Heräiltiin joskus kympin aikaan ja lähettiin läheiseen kahvilaan aamupalalle. Aamupäivästä käytiin kokeilemassa Keijulankoskea. Hieno paikka, mutta tällä kertaa kovin hiljainen. Ei mitään tapahtumia.



Keijulankoskelta vaihdettiin Vanhan Myllynkoskelle. Parkkiksella odotti ikävä näky. Kahdesta parkissa olleesta autosta oli laitettu ikkuna paskaks. Toisen auton omistaja sattui just tulee samaan aikaan parkkikselle ihmettelemään tilannetta. Kaveri oli ollu pois autoltaan maksimissaan tunnin. Autosta oltiin viety kaikki. Ihan kaikki. Loput kalastuskamat, vaatteet, yöpymistarvikkeet, lompakko yms. Ihan kauheeta. Mä kävin rannassa ilmottamassa myös toisen auton omistajalle tapahtuneesta. Myös siitä autosta oli viety jonkin verran tavaraa tavaraa. Oli karmivaa ajatella, että meillä oli ensiks plääni tulla samaan paikkaan sen Keijulankosken sijasta. Ihan hirveetä aatella mitä kaikkee meidänkin autosta olis lähteny. Kenellekkään ei toivo tällästä tapahtuvan tällästä. Vielä keskellä päivää. Hirveetä. Tultiin myös miettineeks sitä, et jos oltais tultu paikalla hieman aijemmin ja nähty kun autoihin mennään. Vois olla aika ahdistava tapaaminen...

Pikkasen oli sellanen fiilis, että uskaltaako tässä enää lähtee kalaan ollenkaan kun autoo ei saa näköyhteiden päähän. Pelkäämään ei kuitenkaan kannattais, joten jatkettiin omaa kalastuspäivää hetken päästä normaalisti. Kumpikaan meistä ei saanu enää yhtään kalaa ylös. Juusolla oli kiinni yksi ja mä pudotin yhteensä vielä kaks taimenta lisää. Yks niistä jäi oikeesti harmittamaan. Kerkesin venkslata kalan kanssa jonkin aikaa ennen kun sain sen haavin lähelle. Siisti taimen, näin sen kokoajan kun vesi oli niin kirkasta. Se oli melkein jo haavissa, mut sit ryssin sivutapsin kiinni siihen haaviin ja kala pääs irti koukusta. Oma moka. Höh.




Myöhemmin iltapäivällä käytiin vielä joen ylemmillä osilla pikaisesti. Siellä meiltä tultiin kyselee lupia kalastonhoitomaksua myöten. Sitä ei oo koskaan aikaisemmin missään päässy esittelee. Ite koen lupien kyselemisen vain positiivisena asiana, mut tää kalastuksenvalvoja kerto myös parit tarinat porukoista, jotka on vetäny herneen nenään kun lupia on haluttu nähdä. Ihme pelleilyy tollanen.

Tää oli nyt kolmas kerta Tainiolla. Parina edellisenä vuonna ollaan käyny just ennen juhannusta. On kiva huomata miten kalastus alkaa sujuu kokoajan paremmin kun oppii tuntee jotain paikkaa. Tietty myös oma kehitys tekee paljon ja kun käy tutussa paikassa sen huomaa helpommin kun pystyy vertaamaan. Mukavaa oli kalastaa pitkästä aikaa muuallakin kun jossain kirrepaikassa. Kivaa kalastusta, mukavasti tapahtumia. Keli olis saanu olla ehkä vähemmin kostee, mut eipä sekään oikeesti haitannu. Hyvä fiilis, vaikka kaloja putoskin ihan liikaa.

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Motivaatio kateissa

Eilen sidottiin pitkästä aikaa porukalla kun Miikka tuli meille kylään. Juuso on tässä jo pitkin kevättä sitonu vähän kaikenlaisia perhoja, mutta mulla on ollu "pieniä" motivaatio-ongelmia asian tiimoilta... Ennen kevään Gotlannin reissua sidoin muutamat uudit meriperhot, mut sen jälkeen on motivaatio ollu todella hukassa. Tuleville reissuille pitäis saada rasioihin täytettä. Pahimmissa perhomasiksissa oon jopa miettiny niiden ostamista, vaikka oonkin pitkään ollu sitä mieltä et minähän sidon perhoni itse. (Tai lainaan Juuson rasiasta.) Spigottiin tarttuminen on jostain syystä tuntunu ihan ylitsepääsemättömältä jutulta. Eilen kuitenkin pääsin (ainakin hetkellisesti) ahdistuksen yli ja sidoin yhden bananan... Ehkä tää tästä vielä iloks muuttuu ja saan sidottuu ennen reissua enemmän kuin yhden. :D Ainakin sidontainnostus nous vähän kun muistin et lohiperhoja olikin ihan kiva sitoo.





Ekassa kuvassa pöydällä tönöttää vavanrakennusteline. Myös sen kans on nyt projekti meneillään. Mulla on ollu hakusessa joku nelosluokkanen kasijalkanen vapa, mut ei oo meinannu oikein löytyy. Miikka oli hankkinu itelleen vavanrakennustarpeet just näillä spekseillä. Miikka päätti luopuu siitä kun kuuli että mulla on sellanen etsinnässä. Nyt sit Juuso on puuhastellu pari päivää vavan kasaamisen parissa ja kohta mulla onkin valmis vapa tuleville reissuille. Toivottavasti toimii. Pohjoiseen lähtöön on enää kaksi ja puol viikkoo. Alkaa olla jo kovat täpinät päällä! Pahemmat oikeestaan kun vaikka viime vuonna. Tänä vuonna ollaan liikkeellä parii viikkoo aikaisemmin. Alkuun mietitytti että ollaanko liian aikaisin lähdössä, mut oon kuullu että kausi on alkanut tänä vuonna monessa paikkaa aikaisemmin. Toivotaan että olosuhteet olis suotuisat myös meille.

torstai 9. kesäkuuta 2016

Päivä Nukarinkoskella

Hiljaa virtaa Vantaa. Vantaanjoki, kotijoki. Asutaan Juuson kanssa ihan lähellä Vantaankoskea. Se ja Vanhankaupunginkoski on meille kaikista tutuimmat jokikalastuspaikat lähimaastossa. Eilen lähdettiin tutustumaan joen ylempiin osiin Nukarille. Juuso on käyny siellä muutamia kertoja, mutta siitä on jo aikaa. Siellä Juuso on itseasiassa kokeillut ekaa kertaa perhokalastusta joskus reilu 10 vuotta sitten. Nukari sijaitsee jossain Nurmijärven ja Hyvinkään hoodeilla, ei siis kovin kaukana meiltä käsin. Vähän vajaa 30km.

Aamupäivä oli sateinen, mutta puoliltapäivin keli alkoi kirkastua ja muuttui oikein mukavaksi. Paikka näytti hienolta, ihan erilaiselta kuin meille kotoinen Vantaankoski.  Vesikin oli osin kirkkaampaa. Suvantoalueista vasta tunnisti olevansa tutulla maitokahvijoella. Jokivarressa pääs liikkumaan hyvin polkuja ja pitkospuita pitkin.





Nukarilla kalastetaan pääosin kirreä, mutta on siellä jonkun verran myös (pientä) taimenta ja harjusta. Päättäriviikonlopun SM-karsintoihin oli tuupattu kasa kirrejä, joten niitä oli pitkin koskia. Löydettiin myös yksi pieni rasvaevällinen taimen. Harreja ei kuulunut. Niitä olis ollu mukava saada.


Iltapäivällä meiltä tultiin kyselee lupia. Se on plussaa, koska sitä harvemmin missään tapahtuu. Kerran on kysytty VKK:lla ja kolme kertaa Norjassa, siinä kaikki. Luvat oli tietenkin kunnossa. Lisää plussaa siitä että lupatarkastaja kyseli: "Sulla ei varmaan vielä tarvii tota olla kalastonhoitomaksua?" Siinä mä sitten hihittelin, että kyllä tarvii. Mikäs siinä, hyvä jos ei vuodet näy niin selvästi ja menee 18-vuotiaasta. Täytän tänään kuitenkin 26. :D

Kiva oli käydä tutustumassa Nukariin. Meidän piti käydä siellä jo viime viikolla, mutta vaihdettiin suunnitelmia helteiden takia. Nyt kun sää muuttui taas perinteiseksi Suomen kesäkeliksi, oli hyvä hetki lähteä. Lähiseudulla on toinenkin kalastuskohde, Myllykoski, joka on kuulemma myös ihan hieno paikka. Myös joen latvoilta, Hyvinkäältä ja Riihimäeltä löytyy vissiin kans siistejä paikkoja. Ne kiinnostais joskus käydä kopasemassa.