maanantai 30. toukokuuta 2016

Suolaista & makeaa

Viikonlopuksi lähettiin Juuson kanssa Turkuun. Huhtalat kutsu meijät sinne niiden tykö kalastamaan ja muuten hengailemaan. Oltiin Turussa lauantaina jo suht aikaisin, mut ei päästy heti lähtee minnekään. Grillailtiin ja mielessä käväisi jo, että ei lähetä ollenkaan kalaan kun on niin muksaa vaan hengata. Iltapäivästä lähettiin sit kuitenkin. Kun kerran Turussa oltiin, oli mulla ja Juusolla olettamus että tottakai mennään merelle kalaan. Näin ei kuitenkaan käyny. Hanna ja Viljami vei meidät järvelle. Kohdekalakin ihan eri kun ennen, ahven. Kyseiseltä järveltä on mahikset isoihin appuroihin. Synkkää piuhaa kelalle ja järvelle kellumaan.



Kenenkään meistä kohdalle ei tällä kertaa osunu yhtään isompaa. Touhu oli kuitenkin yllättävän kivaa. Taas pari uutta nimee perholla saatujen kalojen listaan tälle vuodelle. Ei olla alettu mitenkään tarkoituksella fongaamaan, mut kerätään muuten vaan listaa. Vuoden lopussa on aina hauskaa kattoa kuinka monta eri lajia on saatu.

Turussa oli mukava käydä. Sunnuntaina lähettiin ajamaan takas kohti pääkaupunkiseutua. Päätettiin käydä matkan varrella kopasemassa pari eri haukipaikkaa. Toinen niistä ihan uus meille. Alkukevään nihkeet haukireissut unohtui kun taas näki miten kovia spurttaajia nää hauet on tähän aikaan vuodesta.


Toinen mesta ei tuottanut tulosta. Juuso luovutti ensin. Kun mä tulin rantaan, oli jätkä testaamassa auton takaosan nukkumismahdollisuuksia. Yleensä nukutaan etupenkeillä, mut kai sitä pystyis takanakin nukkumaan. Jos ei oo kauheesti kamaa mukana... Kesän pitkillä reissuilla auto tuppaa olee kattoon asti täynnä tavaraa. :D


Tällä viikolla oli suunnitelmiss käydä Vantaanjoen yläosilla kalassa, mut nyt näyttäis siltä et haaveeks jää. On luvattu sellasta hellettä, että ehkä parempi jättää kalastus vähän nihkeemmille keleille ja tehdä jotain muuta. Ennen sitä odotti kesältä vaan aurinkoa ja hellettä, nyt toivoo että ei välttis ees tulis kovin kuumaa kesää. Kyllä siitä kesästä pystyy nauttii muutenkin. Viime kesä oli kalastuksen kannalta hyvä. Keväällä pääs nauttii kuumista päivistä, alkukesä oli taas nihkeempää. Sen ansiosta jokien lämpötilat pysy sopivina pitkään. Toissa vuonna vesien lämpötilat kohos niin ylös, että moni paikka joutui laittaa stopin kalastukselle. Isoja kaloja delas ja se oli ihan karmeeta. Toivottavasti se ei ainakaan toistu ja kesästä tulis hyvä.

perjantai 27. toukokuuta 2016

After work VKK:lla

Palataan alkuviikkon. Maanantai alkoi rapsakalla klo 4.00 herätyksellä ja siitä seuranneella 11h työpäivällä. Sama setti oli tuttu jo edelliseltä päivältä, joten aika hyvää väsymymystä pukkas päälle. Työpäivän jälkeen oli kuitenkin suunniteilla mennä kalaan. Mä kauhistelin jo edellisenä iltana kun uni ei meinannu tulla, et miten mahdetaan jaksaa vielä toisen rankan työpäivän jälkeen. Rento nostalgiareissu Vanhankaupunginkoskelle oli kuitenkin ihan kiva juttu. VKK:lla mä kokeilin perhokalastusta ekan kerran neljä vuotta sitten keväällä.



VKK on siitä kiva paikka, että siel ei välttis tarvii kahluukamoja ollenkaan. Pääsee käväsee tosi iisisti vaikka just tällein töiden jälkeen ilman kamarumbaa. Kahluukielto koskella on talvella ja muina aikoina sitä ei suositella. Eipä tuolla oikeesti ees tarvii kahlata, kun on niin pieni paikka. Urbaania kalastusta parhaimmillaan kun ei tarvii roudata koko pakettia mukana. Vapa ja perhot vaan autoon ja kalaan. Tää kevät ja kesä on lähinnä kirrekalastusta, mut myöhemmin on siistii kun jokeen nousee mertsarit. Talvella ollaan käyty siikaa yrittämässä.

Parin ekan tunnin aikana oltiin saatu kosken alaosasta niin paljon kaikenmaailman särkikaloja, että päätettiin siirtyy ylemmäs. Sieltä löyty kirre. Samoihin aikoihin myös Miikka liitty seuraan.







Illan jännin juttu oli kuha. Uusi lajeja on aina mielenkiinoista saada. Kuhaa en oo aikaisemmin tavoittanut, enkä kyllä koskaan tavoitellutkaan. (Tähän väliin kaikki parhaat Vainkuhajutut...)

Vaikka väsy oli ihan hirvee kun päästiin töistä, katos se kokonaan kun päästiin koskelle. On se vaan niin siistii miten kalastuksella saa nollattuu aivot. Jossain vaiheessa sanoin jätkille, että ei edes muista et olis ollu samana päivänä töissä. Ja vielä niin monta tuntia. Niin kiva fiilis olla koskella hetken aikaa rauhoittumassa. Auringonlaskussa, keskellä kevään ihanaa vihreyttä lämpimässä kelissä. Vaikka vähän aikaa sitten valittelin, että täällä pääkaupunkiseudun lähettyvillä ei oo kunnolla kalapaikkoja niin onneks on edes tää Vantaanjoki. Ei tarvii kokonaan olla kalastamatta, jos ei mihkään pidemmälle pääse lähtee. Tai jos ei haluu aina mennä merelle.

Tää alkukesä tulee varmaan painottumaan aika pitkälti just näille lähialuelle. Kovasti jo odotellaan lähtöä pohjoiseen. Onneks myös muutama vähän enemmän aikaa vievä reissu ollaan saatu sumplittua ennen sitä.

torstai 19. toukokuuta 2016

Lupia (ja kirrejä) hakemassa

Eilen lähettiin Juuson kanssa pitkästä aikaa taas Kotkaan päin. Pari viikkoo sitten järjestettiin Kymijoki Open, joten joessa oli kisan jäljiltä vielä aika paljon kirree. Harvennuskeissi siis tiedossa. Olis kiva jos kirree ei olis enää siinä vaiheessa kun lohikausi alkaa... Oli outoo lähtee kalaan sillä mielellä et otetaan ylös ne mitä saadaan. Oma kalastus kun on pääsääntöisesti c&r. Kirret oli kuitenkin toissijainen syy lähtee Kotkaan. Ensisijaisesti oltiin hakemassa kausilupia. Nyt raskii varmasti käydä enemmänkin kun lohikausi alkaa.

Tarkoitus oli lähtee Vantaalta jo seiskan aikaan ajamaan, mut nukuttiin pommiin. Joskus lähempänä puol kybää oltiin vasta perillä. Ennen joelle siirtymistä käytiin vielä Kymi Fishing Shopissa morjestaa Nikoo ja tekee parit ostokset. Joelle päästiin vasta puoliltapäivin. Ihan kaupan kylkeen on avattu gluteeniton leipomo. Sieltä käytiin ostamassa eväät päivälle. Ai että, siellä tullaan asioimaan varmasti enemmänkin tulevilla reissuilla.






Mulla iski pitkästä aikaa ihan kauhee kalastusagsti. Juuso vetää kalaa minkä kerkee, mä onnistun vaan pudottelee. Vaikka kyse olikin vaan tyhmistä pullakirreistä, mua otti päähän ihan hullusti. Lisäks mulla meni hermot tohon hiton lirkkimiseen. Onnistuttiin siinä saamaan hieno parisuhdekriisikin aikaiseks. Muuten ollaan rauhallinen pariskunta, mut kalassa alkaa joskus toisen naama pännii.  Just oltiin muutama päivä sit Juuson kanssa mietitty et ollaanko kilpailuhenkisiä keskenään ja tultu siihen tulokseen et eipä juuri. Jooh, eipä... :D Onneks näitä angsteja ei tuu enää niin paljon, kun joskus muutama vuosi sitten. Silloin tuntu että en millään pääse samalle viivalle Juuson kans. Eikä niitä tuu oikeestaan ikinä silloin kun ollaan isommassa porukassa.

Kun oltiin kalastettu tarpeeks lähettiin vielä uusiks käymään kaupalla. Juuso tartti vielä uutta sidontamatskuu ja mä hankin ittelleni uuden välitakin. Juuso osti Patagonian nano airin GoExposta ja mä kans ihastuin takin materiaaliin. Siitä lähtien oon miettiny pitäiskö munkin hankkia vastaava. Nyt on!




Kalastuksessa Juuso vei 3-1. Lisäks molemmille muutaman pudottelut. Nyt kyllä tuli taas hetkeks kirrekiintiö täyteen, vaikka yllätävän kiva niitä oli tuolla kalastaa. Pisti ihan kunnolla vastaan. Nyt kun on kesä tuloillaan tulee jälleen nihkee fiilis siitä, kun asuu pääkaupunkiseudulla. Joelle pääsis kalaan, mut lähistöllä ei oo kun pääasiassa kirrepaikkoja. Jos haluu kalastaa muuta, täytyy siihen olla aikaa aina vähintään päivä että kerkee ajamaan pois. Onhan täällä lähellä tietysti meri, mut sen mieltää enemmän alkukevään, syksyn ja talven kalastukseen. Täytyy yrittää järjestää alkukesän työt niin, että pääsee lähtee jonnekkin pidemmällekin.

lauantai 14. toukokuuta 2016

Erilainen reissu

Tiistaina kellon lyödessä viisi oli fiilis aika korkeella. Takana 11h duunipäivä ja edessä kalareissu. Juuso rattiin, Miikka kyytiin ja baanalle. Pari päivää vapaata, ihana keväinen lämmin sää, ilmastoimaton auto ja radio, mikä nyt milloinkin kuuluu. Ihan paras reissufiilis. Seuraavana aamuna päästiin  intoo täynnä joelle. Aina ei kuitenkaan mee ihan niin hyvin kun toivois. Kauhee tuuli, vähän vettä, perhot pohjassa, välineet ei tunnu oikein natsaavan, eikä uus paikkakaan inspaa sit yhtään... Kaikkia v*tuttaa. Liikaa kilsoja auton mittarissa ja tuntuu että luparahatkin on heittäny ihan hukkaan. Ekaa kertaa on sellanen fiilis, että miks pitikin lähtee kalaan...









Paska reissu, tulipahan tehtyä. Sellasta tällä kertaa. Onneks sentään seurassa ei ollu moittimista kellään ja muuten oli hauskaa. Ainakin tästä tuli hyvä läppä jos ei muuta. Olis ollu kiva roadtrip, jos ei olis ollu vapoja mukana. :D Reissun kohokohta oli nähtävyydet paluumatkalla ja tietty se, että pääs hengailee luonnossa muutaman päivän mukavassa porukassa. Autossa istuskelusta ja ajamisesta kesäisissä maisemissa tuli mieleen pohjoisen reissut. Uusin alkaa jo pikkuhiljaa lähestyä. Parin kuukauden sisään ollaan taas menossa siihen suuntaan. Reissun sisältökin alkaa olla jo jokseenkin suunniteltu. Sit vaan venaillaan!

perjantai 6. toukokuuta 2016

Kolme päivää Mörrumilla

Loman seuraava kalareissu tehtiin taas länsinaapurin puolelle. Oltiin Juuson kanssa vielä lähiraflassa lopettelemassa lounasta kun tuli soittoo et oltais nyt tässä teijän parkkiksella. Kyyti oli vähän ajoissa! Muuten oltiin ihan lähtövalmiina. Kamat pikkubussiin ja satamaan. Oli ihan kivaa vaihteluu lähtee välillä Helsingistä. Laivamatka meni perinteisen railakkaasti... Juusolle napsahti kuskin pesti, joten jäbä oli ekana nukkumassa. Muut notku yökerhossa astetta pidempään. Seuraavan aamun oloista ei varmaan tarvii kertoo enempää. Reilu 500km ajomatka Tukholmasta Mörrumille meni aika väsähtäneissä oloissa.



Matkalla piti kirii kelloo kiinni, että kerettiin vielä hakee luvat myyntipisteestä, joka oli menossa viideltä kiinni. Oltiin perillä neljän jälkeen. Luvat oltiin ostettu netistä jo etukäteen, joten ne piti vaan noutaa. Lupahinnat oli tälle ajalle noin 75e per päivä. Meijän majoitus oli muutamien kilsojen päässä Mörrumista. Ennen asettumista käytiin fiilistelemässä jokee. Ensifiilikset koko mestasta oli aika siistit. Kaikki näytti hyvin hoidetulta ja toimivalta, kaikki oli väsätty kalastajille helpoksi. Joen varrelle on järkätty tuoleja ja pöytiä, roskiksia, huusseja ja koko joen mitalla menee kävelytiet molemmilla puolilla, joten liikkuminen on helppoa. Koko mesta oli kun joku Keski-Euroopan hiihtokeskuskylä. Kaikki pyörii vaan lohenkalastuksen ympärillä.

Seuraavana aamuna noustiin viiden jälkeen. Aamupalaa nassuun, eväät laukkuun ja joelle. Jakaannuttiin kahtia. Mä ja Juuso mentiin poolille 17, Mika, Toni, Niko ja Ilkka ykköselle. Heitettiin muutamat laskut.


Mä ja Juuso siiryttiin myös ykköselle. Samaan syssyyn ennen lounastaukoa heitettiin myös nelkkupooli. Syömässä käytiin ihan ykköspoolin vieressä olevassa ravintolassa. Eka kalastuspäivä oli sunnuntai, joten lounasta ei ollu tarjolla. Kauhisteltiin pihalla buffetpöydän hintaa ja mietittiin pitäiskö kuitenkin käydä ostaa viereisestä kaupasta jotain. Joku paikan työntekijä tuli kuitenkin valistamaan meitä, et kalastajille buffan saa reilun puolet halvemmalla. Aika kätevä juttu. Ruoka oli vielä tosi hyvää ja oikeesti laadukasta. Jatkoon! Plussaa vielä siitä, et syömään pysty menee kaikki kahluuvermeet mukana. Sitä ei monessa paikassa katota kovin hyvällä. Syötiin samassa paikassa lounas joka päivä.

Iltapäivästä lähettiin kattomaan alempien poolien meininkiä. Illemmalla Juuso ja Niko meni takas ykköselle, me loput kakkoselle. Ilkka pudotti yhen hyvänkokoisen kalan. Sen lisäks nähtiin muutamat mulahdukset kakkosella.








Maanantaina herättiin taas aikaisin. Oltiin rannassa edellistä aamua aikaisemmin. Lähettiin tekee laskuja samalla jaolla. Juuso ja Niko lähti tykittää ykköstä, loput alempaa poolia. Tiiättekö sen fiiliksen kun tuntee, että kohta naukuu? Mulla oli vahvasti just sellanen fiilinki. Se osoittautui oikeeks, ei tosin osunu omalle kohdalle. Seiskan jälkeen Nikolta tulee soittoa Mikalle. "Juusolla on kala kiinni!" Lähetään kaikki kohti ykköstä. Muut jäi vastarannalle seuraamaan tilannetta, mä kipitin räpsimään kuvia lähempää. Niko jeesaa kalan rantaan. Juuson eka lohi tälle vuodelle, eka balticsalmoni, uus enkka 90cm, sekä koko joen toinen freshi tälle kaudelle. Aika siistii.





Aamupäivällä mä kiertelin muutaman poolin yksikseni. Tykkään mennä välillä itekseni, mut kyl näissä lohihommissa se seura on tärkeetä. Ihan jo sen takii, että voi mennä aika säädöks kun yrittää yksin saada kalaa rannalle, jos sellasen siiman jatkeeks saa. Tällä joella vielä sellanen pikku bonari, että kalan keskikoko on aika kookas... Porukassa kalastaminen tekee mulle muutenkin hyvää. Mielialat kun heittelee reissun aikana laidasta toiseen, on niitten ulospäästäminen porukassa hillitympää, kun sillein et ollaan Juuson kanssa kaksin. Lisäks on mielenkiintoista seurata muiden tekemistä ja ottaa oppia.

Lounaan jälkeen lähettiin tsekkaamaan pooli 32, joka on kaikista ylin. Mörrumin poolit menee aika jännästi. Keskellä on ykkönen, siitä alaspäin lähtee numerot suurenemään 16 asti. Ykköseltä ylöspäin seuraava on 17 ja jatkuu sinne 32 asti. Meni hetki että tän homman sai haldattuu. 32 oli upee paikka, vähän sellainen lappimainen. Tähän aikaan vuodesta ei vissiin ihan toimivin alue, joten ei kalastettu siellä ollenkaan.  Tällänen tauko keskellä päivää tekee mulla aina hyvää. Mä tykkään kalastaa kaikista eniten aamuisin ja iltaisin. Voisin skippaa iltapäivät kokonaan. Silloin ei yleensä mikään onnistu ja koko touhu menee ihan turhaks räimimiseksi. Parempi ottaa silloin iisii ja kerää voimia taas iltaa varten kun on hyvä fiilis ja usko koko hommaan korkeempi.

Illaksi tultiin taas tutulle ja turvalliselle ykköselle. Se tais olla kaikille mieluisin paikka. Itse myös tykkäsin. Ainoona miinuksena porukan määrä. Mulla iskee hetkittäin ahdistus siitä kun jengi tuijottaa. Ykkösellä ihmiset pääsee kyyläämään myös etupuolelta ja se pistää mulla pakan sekaisin. Täytyis opetella siitä pois. Oon jo jonkun verran päässy yli siitä, että mietin mitä jengi kelaa, mut vielä iskee välillä huonommat hetket. 

Viimeisenä aamuna lähtö hieman viivästyi, mut oltiin kuitenkin ehkä seiskan aikaan heittämässä. Mä ja Juuso liikuttiin kaksin, loput yhtenä porukkana. Juuson kanssa käytiin heittää 17 ja 4. Juuson edellisen päivän kala tais aiheuttaa pienemuotoisen ryntäyksen, tuntui että joka poolilla oli porukkaa. Aamupäivästä lähettiin muun porukan luokse alemmille pooleille. Sielläkin oli muutamia tosi kivan näköisiä paikkoja.

Loppupäivän pläänit oli selvät. Syömään ja taas ykköselle, ei ollu vaikeeta varmaan arvata. Tonin synttärit osu sopivasti reissuun, joten posautettiin skumpat sen kunniaks. Äijät oli aikaisemmin nauranu mulle ja Juusolle, kun Juuso harjas mun tukkaan muodostunutta reissurastaa auki... "Kaikkee sitä lohipoolilla näkeekin" äijät vaan hekotteli. Nooooh, ei toi pinkki skumppakaan ehkä ihan norminäky oo hei.

Vikana päivänä vesi oli laskenu aika paljon ja jatkoi laskuaan mitä pidemmälle iltaa mentiin. Ykkönen alkoi käydä niin matalaksi ja virta miedoksi, että päätettiin vaihtaa paikkaa. Käytiin heittää laskut ylemmällä poolilla. Ihana auringonlasku, siihen oli hyvä lopettaa viimeinen kalastuspäivä.  Vika ilta on aina pahin, kun ei haluis vielä lähtee. Tuntuu ihan tyhmältä alkaa siivota ja laittaa kamoja kasaan. Niihin aikoihin alkaa myös muistua mieleen se, että arkikin on olemassa. Mä ainakin unohdan reissuilla sen ihan täysin.

Oltiin kaikki yhtämieltä siitä, että reissu oli liian lyhyt. Tuntui että se jäi vähän kesken. Reissun kokonaismitta oli melkein viikon, mut kun matkat vie niin paljon aikaa, ei meillä ollu kun kolme kokonaista kalastuspäivää. Tokin siinäkin ehti ihan hyvin tutustua jokeen, mutta pari päivää olis menny vielä ihan hyvin. Ens vuonna sitten? Paikasta ainakin jäi niin hyvät fiilikset, että pakko päästä uudestaan... Juuson kala jäi reissun ainooks. Onneks edes joku meistä onnistu ja kaikista siisteintä on se, että kala oli vasta vuoden toinen. Mulla oli ihan sellanen fiilis ennen lähtöö, että jos joku meistä kalan saa niin se on ihan varmasti Juusbe. Oli niin hienoo päästä kalastaa lohta tähän aikaan vuodesta. Se tuntui ihan käsittämättömältä. Lohikauden avaus keväisessä Ruotsissa. Seuraavaa reissuu joutuu vähän venaa.  Himaan tultaessa iski taas perinteinen tyhjyys. Aina yhtä hanurista se fiilis.  Hyvä reissu, hyvällä mielellä eteenpäin, uusia reissuja ja kokemuksia odottaen.

On aina vähän jännää lähtee uudessa porukassa kalareissuun. Toki tunnettiin jo aijemmin, mutta ei oltu yhessä reissattu. Hyvin meni, ainakin näin meidän näkökulmasta. Matkaseuralle iso kiitos. Oli mukavaa!