keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Pikaiset heittoreenit

Odottavan aika on pitkä... Se fiilis on aika kreisi kun oottaa jotain niin paljon, et meinaa haljeta. Mä ootan kevättä. Kun laitettiin kalastuskamat talviteloilla joulukuussa, fiilis oli pitkään yllättävän rauhallinen. Hieno kausi takana, hyvä hetki pitää pieni hengähdystauko. Siitä on nyt pari kuukautta ja voi että kun tekis mieli mennä jo kalaan. Stadissa vissiin pääsis jo, mut jos vielä hetken jaksais ventata et jäät lähtis enemmän veke.

Tänään käytiin Juuson kanssa pitkästä aikaa kuivaharjoittelemassa läheisellä lammikolla. Otettiin parit eri merisetit messiin ja lähettiin testailee miten heitot lähtee. Ihan ookoosti, vaikka siimavalinnat ei mennykkään ihan nappiin. Mukavaa oli ottaa vapa käteen pitkästä aikaa. Tuntuu et edellisestä kerrasta on ikuisuus.




Muutama postaus sitten kerroin että ollaan ehkä lahdössä Gotlantiin, jos kaikki menee suunnitellusti. Nyt on kaikki bookattuna ja matkaan lähdetään reilun kuukauden päästä. Niin siistii, ei millään jaksais venaa! Ajankohta on paljon aikaisemmin kun viime vuonna eli pääsiäisenä. Netistä on löytäny hieman ristiriitaista tietoa ajankohdasta. Jotkut kertoo että tosi vaikeeta, joillain käyny kunnon munkki ja kalantuloa ei voi estää. Saa nähdä mitä osuu omalle kohdalle. Paineet kasvaa. :D Edellisella reissulla sain vain yhden kalan ylös asti. Sen lisäks pudotin kaks, josta toinen oli vielä aika hyvää kokoa. Se karkuutus kummittelee mun mielessä edelleen. Tulee sellasina välähdyksinä mieleen ja kirpasee kovaa. Toivottavasti nyt menis paremmin. Kelit on varmaan ihan eri kuin viime kevään reissulla. Kylmenpää ja tuulisempaa varmasti. Se on onneks jo jotenkin tuttua meidän Ahvenanmaan reissun jälkeen. Karut kelit ei haittaa, se tekee merikalastuksesta siistii.

Kun saatiin reissu varattuu, mulla iski pieni paniikki kahluuhousujen kanssa. Mulla ei oo yksiäkään täysin ehjiä housuja. Kahdet Patskut vuotaa haarasaumasta ja Vissuissa on ite ryssitty reikä huonon heiton jäljiltä. Halusin kokeilla uutta merkkiä. Päädyin tilaamaan Simmsin naisten G3 pökät. Nää on ekat housut joiden malliin oon sataprossasen tyytyväinen. Istuu niin hyvin. Innolla odotan että pääsee kunnolla käyttöön. Toivottavasti myös kestävyys on yhtä hyvä kuin ulkonäkö ja istuvuus. Samassa paketissa tuli myös aijemmin tilatut Costan pilottimalliset aurinkolasit. Nekin oli nappivalinta! Tänään käytössä ekaa kertaa.


Gotlannin hypetyksen lisäks mielessä on jo myös loppukevät ja kesä. Hirveesti kaikkia paikkoja johon haluis mennä. Menee pää ihan sekaisin kaikista haaveiluista. Himassa aika menee kattellessa kalastusvideoita eri kohteista ja selaillessa googlen karttapalvelua. Mikä maa, pohjoinen vai etelä, mikä alue, mikä joki, vai kenties meri?! Ekan reissun jälkeen kalastuskuume helpottuu varmaan vähän. Tai sit nälkä kasvaa syödessä. :D Keväälle olis haaveissa myös toinen reissu aika pian Gotlannin jälkeen.

Ens viikolla on jokavuotinen GoExpo Messukeskuksessa. Siellä voi vähän lieventää (tai kasvattaa entisestään) kalastuskuumetta. Siellä on aina mukava käydä. Mä ite oon paikalla koko viikonlopun. Saa tulla morjestaa Kymi Fishing Shopin osastolle. Messujen Outdoor puolen ohjelman ja muut tiedot voi käydä kattomassa osoitteesta: www.sevent.fi/outdoorexpo/ Sivusto kertoo OutdoorExpon olevan parempi kuin koskaan. Toivotaan!

perjantai 12. helmikuuta 2016

"Nothing too serious"

Annin blogissa (Kajana Club) pyöri joulun tienoilla artikkelisarja, jossa Anni haastatteli 39 eri perhokalastajaa. Miten on päässy lajiin sisään ja sitä rataa. Sieltä oli hauskaa lukea miten eri lähtökohdista kaikki on lähteny liikkeelle. Oli pitkään kalastaneita kalastusoppaita, sit tälläsiä meikeläisiä, joille harrastus on vielä suhteellisen uusi ja kaikkee silt väliltä.  Nyt Anni kertoi blogissaan myös itsestään, miten on päässy lajiin sisälle. Pätkä Annin tekstistä: "I was the only daughter growing up in a fly fishing family. We would go fishing and camping and hiking together. I liked it, but it was nothing special. Fly fishing has been a fun family thing since I can remember. Nothing too serious. And still today we keep going to these family trips every year. So I have had the chance to fish in some pretty amazing places around Scandinavia my whole life."

Lausahdus "Nothing too serious" kuvaa mun mielestä Annia edelleen. Oon tavannu Kajaanin likan kahdesti. Viime vuonna loppukesästä oltiin viikonlopun verran kalassa yhdessä Kuhmossa. Annin toiminnasta huokuu rentous. Siinä on jotain mistä moni vois ottaa vähän mallia. Tai ainakin esimerkiks minä. Helposti tulee hössötettyy ihan tuhaan esimerkiks tekniikoita tai mietittyä mikä vapa tai siima on just passeli jonnekkin. Toki nekin on tärkeitä asioita, mutta saattaa helposti mennä sen itse toiminnan edelle. Anni omistaa yhden vavan, eikä edes aina muista minkä merkkinen taikka luokkainen se on. Silti kalastaa hyvällä fiiliksellä.




Luulen että suhtautuminen harrastamiseen on hieman eri niillä ketkä on päässy harrastamaan jo pienestä lähtien ja varsinkin kun joku perheestä tai koko perhe on ollu jutussa mukana. Suhtautuminen on varmaan rennompi. Tällein kun kuvioon hyppää messiin vasta vähän myöhemmin ja kun vierellä on pidempään harrastanu konkari, ainakin mulla tuli kauheet paineet pärjätä. Ainoo esimerkki on se jo kaiken osaava. Varsinkin alkuun koin kauheeta alemmuudentunnetta, jos kaikki ei menny heti nappiin. Kaikkeen ei pitäis suhtautuu niin kriittisesti. Tarvitaan kärsivällisyyttä. Myös media luo jonkin verran painetta. Siitä jo kirjoitinkin mielipiteitä jakavan teksin jonkin aikaa sitten.  Huomaan että vertailen helposti itteäni muihin. Muutaman vuoden kalastin Juuson kanssa kaksin. Käytiin kyllä paikoissa missä oli paljon possee. Juuson taakse oli helppo piiloutuu jos alko nolottaa. Vaikka tykkäisin kalastaa itekseni, uskaltauduin julkiselle paikalle yksin kalaan vasta viime keväänä.

Kun olin menossa ekaa kertaa tyttöporukalla kalaan, mua jännitti ihan hirveesti. Oonko ihan huono, mitä muut kelaa, onko muut jo ihan konkareita? No, muillakin oli samanlaisia fiiliksiä ja niistä saatiin hyvä keskustelu aikaan. Ittensä vertailu muihin on ihan tyhmää. Kaikilla oma tyylinsä, mut ei mikään niistä väärä oo. Erilaisissa porukoissa on ollu siistiä kalastaa. Se on tehny mulle hyvää. Kiva nähdä erilaista lähtökohdista tulevia tyyppejä ja erilaisia tyylejä. Nykyisin osaan jo höllätä vähän enemmän. Toki vieläkin tulee niitä huonoja päiviä, jolloin tuntuu että mikään ei suju, mut ei se niin kauheelta enää tunnu. Pipoo löysemmälle niin kaikki menee hyvin!

Postauksen kuvat nappas meidän Kuhmon opas Jani. :)

tiistai 9. helmikuuta 2016

Perhoja merelle

Kaivettiin pitkästä aikaa sidontakamat esille. Joskus ennen joulua Juuso laittoi sidontanurkan talviteloille. Pari kuukautta sidontapiste pysyi visusti kiinni, mutta eilen saatiin jostain kumpikin intoo väsätä muutamat perhot. Mulle sidonta on vähän sellasta pakkopullaa. Tavallaan ihan kivaa, mut kuitenkin vähän ärsyttävää. Mä en oo mikään pikkutarkka näpertelijä, vaan enemmän sellanen suurpiirteinen kaikissa jutuissa. Kalat on kuitenkin kiva saada itse tehdyillä perhoilla, joten ei siinä sit muu auta kun tarttuu spigottiin aina välillä. Mulla tulee sellasia kausia, jolloin jaksan tehdä tietyn tyyppisiä perhoja. Muutama vuosi sitten tein paljon lohiperhoja, viime talvena haukitupsuja ja nyt oon lähinnä tehny perhoja mertsareille. Kaikista inhokein juttu on kaikenmaailman pikku öttiäiset. Ne jätän suosiolla vasta keväämmälle, sit kun on ihan pakko valmistautuu kesään.






Tälläkin kertaa sidottiin mertsariperhoja. Ne on aika yksinkertaisia ja jopa ihan mukava sitoa.  Tuotiin sidontakamat niille tarkoitetulta pisteeltä ihan olkkariin asti, että päästiin molemmat sitoo samaan aikaan. Nurkkaus on hieman ahdas kahdelle. Penkistä lähti muutamat uudet kuparipukit ja katkat. Jos kaikki suunnitelmat menee nappiin, olis tossa vähän keväämmällä tarkotus lähtee taas Gotlantiin. Toivottavasti kaikki loma-anomukset menee läpi ja päästään lähtee. Se olis sellanen kauden avausreissu, ai että! Voi olla että täällä Suomessakin pääsee kalaan jo sitä ennen. Ainakin nyt näyttäis vähän siltä, kun kelit plussalla ja lumikinokset vaan kutistuu päivä päivältä enemmän. Viime vuoden eka mertaripäivä pidettiin maaliskuun puolessa välissä ja haukikausi korkatiin pääsiäisen pyhinä. Pieni kalastustauko tekee ihan hyvää näin talvella, mut kyllä vieroitusoireet alkaa jo aika pahasti painaa päälle...