maanantai 19. lokakuuta 2015

Uusia haukipaikkoja

Kalassa! Pitkästä aikaa, jee! Edellisestä kerrasta olikin vierähtäny jo vähän reilu kaks viikkoa. Viimeisin "duunikomennus" vei kaikki mahkut ehtiä mihinkään, joten kyllä kelpas taas pienen tauon jälkeen lähtee matkaan. Lauantai aamuna herättiin aikaisin, pakattiin jäinen Corolla kelluntarenkailla sekä muilla haukikamoilla ja lähettiin tutkimaan uusia paikkoja. Oltiin aikaisemmin viikolla jo tutkittu karttaa ja löydetty muutama ihan potentiaalisen näköinen mesta. Vähän jännittettiin, että osuiko meidän veikkailut oikeaan. Samalla jännitti myös sään vaikutus. Miks aina meidän tuurilla säätiedotus näyttää alkuun ihan lupaavalta, mut kun pääsee paikalle, aurinko alkaa porottaa kirkkaalta taivaalta. Nyt oli myös ihan tyyntä.




Vesi on törkeen alhaalla. Sitä tuntuu moni valittelevan tällä hetkellä vähän siellä täällä. Muuten paikka näytti kyllä ihan lupaavalta. Koluttavaa aluetta oli mukavan paljon. Aika nopeesti saatiin molemmille ekat kalat. Molemmat ihan puikkoja vain, Juusolla aavistuksen isompi. Samaa puikulameininkiä jatkui koko aamupäivän. Mä en saanu yhtään enää tarttumaan kiinni ja meininki alkoi pikkuhiljaa turhauttaa. Ei se, että kalat ei jääny kiinni, vaan lähinnä niiden koko. Kun lähtee kalastaa haukee toivois kuitenki saavansa edes vähän isompaa.



Iltapäivän lähestyessa alettiin pikkuhiljaa polskia takas kohti autoa, ei vieläkään mitään mainittavaa. Mulla alkoi turhautumistatti kasvaa kunnolla otsaan ja tokaisinkin jo Juusolle koko homman olevan aika perseestä. Silloin nasahti vähän parempi kala. Kannattaa näköjään vähän unohta niin rupee tapahtuu. Kala pääs mitattavaks asti ja vähän jo toivoin enkkojen rikkomista, mut ihan siihen ei päästy. Tuttu ja turvallinen ysikymppinen. (Niinku mäkin, hekoheko...) Tosin edellinen 90cm tuli lammesta, joten olihan tää kuitenki enkkakala mereltä. Oon siis ihan tyytyväinen. Vähän pisti nolottaa ne parit angstikommentit, mut ei oo eka kerta kun käy just näin haha. :D


Iltapäivällä pidettiin taukoa, lämmiteltiin varpaita ja grillailtiin skärbää. Tässä välissä se auringonpaiste ei haitannu yhtään. Loppupäiväksi haluttiin joku uusi paikka, mut enää ei löydetty oikeestaan mitään kivaa. Yhdessä paikassa käytiin kellumassa, mutta heitettiin ihan tyhjää. Illalla ajettiin takaisin kotiin.



Veikkailtiin että paikka jossa ekaks oltiin, olis vähän paremmissa olosuhteissa ollu oikein hyvä. Yllättävän hyvin meni lopulta nytkin, vaikka universumi onkin meidän kalastusreissuja vastaan vissiin. Täytyy yrittää vielä päästä kokeilemaan samat mestat sit kun vesi taas jossain välissä nousee ja toivoo että olis muutenkin paremmat kelit.

Myös sunnuntaina lähettiin kalaan. Tällä kertaa ihan lähivesille. Aamulla herätessä oltiin ihan fiiliksissä kun katottiin ulos ikkunasta. Jes, pitkästä aikaa kunnolla pilviä ja sopivan nahkean kostea keli. Kun päästiin autoon, mitä tapahtuikaan? Kauas pilvet karkaavat ja sitä rataa... Ei aina voi säätä ja olosuhteita syyttää, mut hei haloo. MP reissu, joka ärsyttämään molempia. Onneks sentään edellinen päivä oli ollu yllättävän jees. Jos vaikka seuraavalla kerralla taas vähän parempi tuuri! Syksy, ala jo kunnolla pliis.

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Haukistartti

Kalastusmeiningit sai jatkoa Kotkan reissun jälkeen, kun heti seuraavana päivänä Veera Tampereelta tuli pääkaupunkiseudulle käymään. Oltiin sovittu että viedään Veera ensimmäistä kertaa merelle kalastamaan haukea. Haalittiin sopivat kamat lainaan ja lähettiin kellumaan. Tavoitteena oli saada Veeralle ensimmäinen perhohauki. Sieltähän se sitten tuli aika nopeesti. Onnittelut ekasta kalasta!



Ollaan Juuson kanssa hypetetty pitkään että päästään starttaamaan kausi kunnolla ja odotettu sopivia kelejä. Muutama viikko sitten käytiin jo pikaisesti kokeilemassa, mutta sen reissun saldoksi jäi vain yksi pieni puikula ja useempi karkuutus. Se loi kuitenkin jo toivoa tulevaan kauteen, kelikin oli silloin hyvä, sellainen sopivan tuhnu. Nyt kun Veera saapui meidän luokse, keli näytti vielä alkuun jokseenkin ookoolta, mutta päivää pidemmälle mentäessä pilvet kaikkos ja tilalle tuli kirkaalta taivaalta porottava arska. Ei ihan optimaalisin vaihtis, mut ei se onneks kauheesti haitannu.  Tapahtumia oli silti yllättävän paljon. Yhteissaldoksi tuli viisi kalaa. Kaikki aika pieniä, mutta olipahan jotain ja kausi voidaan julistaa startanneeksi.



Vuosi sitten mä kokeilin hauen perhokalastusta ekaa kertaa. Mua vähän huvittaa, kun kerta oli ensimmäinen myös Juusolle ja jäbää sai oikeesti maanitella kokeilemaan... Nyt Juuso on kuitenkin ihan yhtä innoissaan kun mä haha. Takinkääntäjä! Nyt alkaa uusien haukipaikkojen metsästys. Käytiin loppukesästä jo tutkimassa paikkoja, mutta vähän huonolla menestyksellä. Tai siis potentiaalisia kohteita kyllä löytyi karttojen ja ympäriinsä ajamisen avulla, mutta itse paikoille pääseminen tuotti haastetta. Mihin jättää auto, mistä pääsee renkaan kanssa veteen ja sitä rataa... Täytyy taas jatkaa etsintöjä. Ehkä yrittäminen vielä joskus palkitaan.

torstai 1. lokakuuta 2015

Jokikalastuskausi päätökseen

Eipä hirveen pitkää aikaa tarvinnu kotona viettää kun tiistaina oltiin taas autossa matkalla Kotkaan. Kello oli soimassa joskus puoli viiden tienoilla aamulla, viiden jälkeen oltiin hakemassa Miikkaa kyytiin. Oltiin perillä Ruhavuolteella just sopivasti kun aurinko oli vielä nousemassa. Tää oli sikäli poikkeuksellinen aamu meille, kun yleensä Kymin reissuilla ollaan tultu paikalle jo edellisenä päivänä tai iltana ja herätty uuteen päivään kankeina autosta. Vaikka Corolla onkin ihan nukkumiskelpoinen monitoimiauto, ei sinne nyt kuitenkaan kolmea tyyppiä mahdu nukkumaan. Kun tultiin rantaan ei paikalla näkyny vielä kauheesti muita, mutta kun laitettiin kuosiin, alkoi parkkis pikkuhiljaa täyttyä. Eipä ihme, kun oli toisiksi viimeinen päivä ennen rauhoitusta.


Matkalla oltiin puhuttu, että tänään joku meistä niin saa kalan. Joooh, aika epätodennäköistä mut kai sitä vähän saa aina haaveilla. Mä olin menossa ekan laskun puolvälissä kun TADAAA, kiinni on. Tärppi oli voimakas, kala veti mukavasti siimaa ja teki syöksyjä... Jo hetken aikaa maalailin päässäni haavekuvia itsestäni voittajafiiliksissä poseeraamassa Kymijokelaisen kanssa. Muutkin oli kokootunu rantaan kattomaan meininkiä. Vasta kun kalaa otettin haaviin, osottautui se parin kilon kirreksi... Eikääää! Jo toinen kerta. Edellisellä kerralla sentään tajusin heti mikä kala sieltä on tulossa, mutta tässä oli sen verran meinikiä, että olis voinu olla muutakin. Voevoe....

Päivällä pidettiin pieni tauko kalastamisesta ja jatkettiin taas iltapäivästä. Illaksi keli tyyntyi ja auringonlasku oli jälleen kerran siistiä katteltavaa. Mua vähän huvittaa nää meidän raportit Kymiltä, kun kaikki on aina ihan samanlaisia kuvia myöten. Minkäs sille mahtaa kun paikka on kuvauksellinen. Nää hoodit on kyllä ehdottomasti mun lempparipaikkoja Eteläisestä Suomesta. Tänne on aina kiva tulla. Kohdekala jäi tälläkin kertaa kaikilta saamatta. Se tietää lisää haaveita ensi kauteen. Jokikalastuskausi on nyt finito ja aika siirtyä muihin hommiin. Onneks asutaan lähellä merta ja kalastuskausi jatkuu vielä pitkään. Ainakin toivottavasti.