keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Kunnostustalkoot Läsäkoskella

Perjantai iltana jatkettiin Juuson ja Janin kanssa Kotkasta Mikkeliin, josta otettiin myös Samu samaan kyytiin. Mikkelistä oli vielä muutamien kymmenien kilsa Läsäkoskelle. Villa Taimenessa meitä vastassa oli jo Veera ja Noora. Vähän myöhemmin illalla paikalle saapui myös Hanna, Viljami ja Jimi. Talkoot oli alkanu jo aikaisemmin päivällä, mutta kovin moni ei vielä niihin härdeleihin kerenny. Pe ilta oli pyhitetty rennommalle meiningille, kalasukselle ja saunomiselle. Meistä kukaan ei kerenny kalaan, koska oli jo pimeetä kun oltiin perillä. Saunassa kyllä käytiin.  Lauantaina aamulla klo 9 alkoi talkootohinat. Meidän porukkaa oli paikalla yhteensä yhdeksän naisen ja miehen voimin. Paikalle oli saapunut myös muutamia muita ja päivän aikana tuli enemmänkin.








Mulle nää talkoot oli ensimmäiset kunnostustalkoot ikinä. Kunnostuksen kohteena oli pienehkö kirkasvetinen Myllypuro. Pohjaltaan puro oli jo aika hyvä ja perustukset pääs tekemään hyvin jo valmiis purossa olleilla kivilohkareilla. Pienempää kiveä ja soraa tuotiin muualta. Hommia sai paiskii ihan kunnolla ja se oli kivaa! Ihan parasta tehdä ruumiillista työtä. Kävi melkein salitreenistä. Oli myös ihan huippuu nähdä miten nopeesti taimenten lemmenpesät muotoutui yhteistuumin. Aamupäivän ensimmäinen osio ennen lounasta meni nopeesti. Kangasniemen S-Market tarjosi talkooväelle makkaraa ja mehua.



Iltapäivä paiskittiin taas hommia. Uusia kutualuileita muodostui päivän aikana monta. Kun töistä piti pienen paussin ja vesi kerkes taas kirkastua, oli siistii nähä mitä oltiin saatu aikaan. Yksi taimenkin näkyi uusia paikkoja tsekkaamassa. Toivottavasti uudet kutupaikat on niin hyviä, että niissä kehtaa muhinoida.





Viiden aikaan illalla lopeteltiin talkoohommat. Seuraavaksi halukkaat sai käydä kalassa. Meidän yhdeksänhenkinen posse katos pitkin Läsäkoskea. Mä en oo koskaan ennen käyny Läsälla, joten en kauheesti tienny mistä alottaisin. Muutenkin pääkoppa on jo vähän mennyt sellaiseen meritaimen/haukimoodiin. Tällänen jokikalastus tuntui jo vähän vieraalta vuodenaikaan nähden. Ainakin mun osalta kalastus oli enemmän sellaista viimeisen jokireissun fiilistelyä. Mikäs siinä kalastellessa kun ilta-aurinko paistaa ja illan värit on hullun kauniita.


Pimeän tultua treffattiin taas Villa Taimessa. Kroppa oli aika poikki menneestä päivästä, mutta silti jaksettiin parantaa maailmaa yön tunneille asti. Sunnuntaina aamulla jatkettiin taas talkoilla. Viimeinen rutistus!

Talkoista jäi hullun hyvä mieli! Itse duuni oli siistii ja porukan yhteishenki ihan mahtava. Homma vaan toimi kaikinpuolin. Ollaan Juuson kanssa jo pari vuotta puhuttu että olis kiva osallistua johonkin talkoisiin. Täällä meillä päin niitä vielä riittäiskin, mut jostain syystä ne on menny ihan ohi. Oli siis kiva että vihdoin päästiin tekee jotain. Ei kyllä varmasti jää viimeisiksi talkoiksi. Myös itse Läsäkoskesta jäi hyvä fiilis, pakko käydä ens kautena siellä kunnolla kalasassa. Tällä reissulla kalastus ei kuitenkaan ollu se pääjuttu. Alue vaikutti mukavan suurelta ja kaikki järjestelyt näytti pelaavan hyvin, ainakin mitä nyt tälläsellä pikavisiitillä sai selville. 

Kiitos Läsäkosken porukalle ja muulle talkooväelle! Oli ilo olla mukana. Lisää talkookuvia löytyy Viljamilta. 

maanantai 28. syyskuuta 2015

Demopäivässä

Mennyt viikonloppu oli kiireinen, tai ei ehkä kiireinen mutta toiminnan täyteinen. Meiningit alkoi heti perjantaina aamupäivällä kun käänettiin Corollan nokka jälleen kohti Kotkaa. Matkalla noukittiin myös Jani samaan kyytiin. Kymi Fishing Shop järkkäs demopäivän Ruhavuolteella. Testattavana oli G.Loomiksen, LTS:n, Hatchin ja Guidelinen tuotteita. Mäkin kävin heittämässä parilla Loomiksella.









Demoilut olis kestäny iltaseiskaan, mut meidän täytyi jatkaa matkaa jo viiden jälkeen. Seuraavaks oli tiedossa talkoot Läsäkoskella. Viikonloppuna Kotkassa olis ollu myös Lohen perhokalastuksen SM kisat. Juuso on useempana vuotena miettiny niihin osallistumista, mut tälläkin kertaa jäi vaan ideatasolle. Ehkä ens vuonna? Tän vuoden kisavoitto tuli aika siistillä kalalla. (Kuva) Nyt ollaan ihan viimeisten hetkien äärellä, kun Kymillä pääsee kalaan. Rauhoitus alkaa tällä viikolla. Me mennään vielä huomenna kokeilemaan josko nakertais...

maanantai 21. syyskuuta 2015

Sunnuntai kirrelammikoilla

Jokikausi on nyt pääsääntöisesti ohi, hauenkalastukseen vähän liian hyvät kelit ja mertsarihommiakin vois odottaa vielä hetkisen, joten täytyy keksiä jotain muuta. Päätettiin Juuson kanssa ottaa suunnaks Lohenrengas ja kokeilla kirrenkalastusta kelluntarekaasta. Juuso on joskus kauan aikaa sitten käyny Lohenrankaalla, mut kalastanu sillon rannalta käsin. Mulle paikka oli ihan uusi. Ruuhkaa ei ollut. Meidän lisäks rannalla oli kaksi jätkää onkivapojen kanssa. Lohenrengas on siitä kiva kirrelampipaikka, että siellä ei oo pakko pamputtaa saatuja kaloja, vaan saa harrastaa myös C&R kalastusta perholla. Ongella ja virpalla kalastaessa kalat pitää ottaa ylös. Lupa on silloin halvempi, mut kaloista maksetaan kilohinnalla. Virppa/onkilupa on 5e ja perholupa 10e per päivä.





Lampia on kolme, kaikki vähän eri kokosia. Ekana aloitettiin pienimmästä, jossa vesi oli sameinta. Ihan kun olis kalastanu Vantaanjoessa. Myös kalojen koko vaihteli, meidän molempien isoimmat pullat oli jotain parin kilon tankkeja ja pienimmät ylläolevassa kuvassa näkyvän kokoisia. En oo ikinä nähny noin pientä kirree, se jopa näytti ihan kalalta... :D Seuraavaks mentiin isoimmalle lammelle, jossa vesikin oli vähän kirkkaampaa.




Vika lampi oli taas astetta pienempi. Sieltä ei tullu enää otettua yhtään kuvia, kun kalastus oli niin rienaavan jännää. Oli jo ilta ja kalat alko pintomaan. En tiiä mitä tapahtu, mut ite en siitä lammesta onnistunu saamaan yhtäkään kalaa. Kokeilin kaikkia erilaisia perhoja ja uittotyylejä, mikään ei auttanu. Juuso kyllä onnistu saamaan useemman, pinturilla ja nymfeillä. Muilla lammilla kalat oli ottanu lähinnä tummiin liitseihin. Vähän alko ärsyttää, mut onneks muilla lammikoilla oli ollu ihan kivasti tapahtumia ja päivä oli muuten kiva.

Seisovassa vedessä kalastus on mukavaa vaihtelua, kelluntarenkaalla liikkuminen kivaa ja kirretkin antoi ihan hyviä kyytejä, mut oltiin molemmat vähän ristiriitaisissa fiiliksessä kohdekalan suhteen. Vaikka pääasiassa lähettiin kalastaa kirree, heräs jokaisen kalan kohdalla pieni toivo että siimaan päässä oliskin joku muu. Lammilla on kuitenkin jonkin verran myös taimenia ja siikoja. Kliimaksi päättyy siihen kun se löllykkä tulee haaviin. :D Viihdyttävä päivä oli kuitenkin ja paikka ihan nätti. Oikein mukava sunnuntain viettopaikka. Kyllä mä kaikesta huolimatta kalastan kirreä mieluumin jossain lammessa kun joessa, tuntuu vähän luonnollisemmalta. Ehkä tulee joskus mentyä uudestaankin johonkin vastaavaan paikkaan, tai miks ei samaankin.

maanantai 14. syyskuuta 2015

Viikonloppuna Ruhavuolteella

Viikonloppuna palasin taas juurille. Kymijoella kokeilin lohenkalastusta ekaa kertaa, eikä kyllä muutakaan kalasuskokemusta ollu ennestään hirveesti. Lauantaina aamupäivästä lähettiin kohti Kotkaa. On kyllä niin kätevää kun uuden motarin myötä Kymille ajaa alle 1,5h. Ennen jokirantaan pääsyä käytiin Kymi Fishing shopissa kun mun Loomiksen Pro 4x oli siimaa vailla. Sieltähän se Ruhalle sopiva siima sitten löytyi.


Kun päästiin joelle, kello oli reippaasti iltapäivän puolella. Pistettiin kamat kuosiin ja laitettiin luvat alkaa viideltä. Mua jänskätti taas heittäminen. Hetkeen ei oo päässy viskoo upposiimoja. Ihan hyvin se kuitenki meni ja heittäminen tuntu jopa ihan mukavalta. Ruha näytti hiljaisemmalta kun aijempina vuosina. Juuso oli mestoilla käymässä jo pari viikkoa sitten ja sillonkin oli sama homma. Iltaa kohden pintakäynnit vähän lisäänty.





Nyt kun on jo syyskuu, ei iltasin oo kauheesti aikaa kalastaa kun pimee tulee niin nopeesti. Auringon laskettua siirryttiin Ruhan laavulle grillailemaan. Siel oli ollu synttärikemut jo perjantaista alkaen ja menin saatiin osamme niistä. Seuravana aamuna könyttiin ulos Corollasta vähän tahmeissa fiiliksissä. Se hetki kun aurinko on nousemassa, on Kymillä hullun siisti. Ei tuule, heitto kulkee paremmin ja maisemat on nättejä.



Aamun ekalla laskulla joku iski perhoon kiinni. Tärppi oli niin vaivainen että tajusin kyllä heti mitä siellä siimaan päässä on. :D Jengi huomas pientä nypytystä mun vavan kärjessä ja juoksi jo rantaan kattoo et nyt on titti kiinni... Väärä hälytys, sori! En oo ikinä nähny niin oudon näköstä kirree. Näytti kun olis syöny tiiliskiven. Kuvakulma ei ees valehtele, tollanen tankki se oli. Vähä samaa näköä piraijan kanssa.


Mitä pidemmälle päivää mentiin, alkoi joki taas hiljenemään. Me laitettiin pillit pussiin iltapäivällä ja ajettiin illaks takas kotiin ihan väsyneinä. Tällä kertaa kalastettiin vain Ruhalla, eikä ollenkaan Siikakosken puolella. Mukavaa oli taas käydä Kymillä, vaikka aika hiljaista olikin. Juusolla on suunnitteilla vielä yks reissu noille kulmille. Jos työkuviot menee nappiin, saatan ehkä mäkin päästä vielä kertaalleen messiin. Lohenkalastus... Välillä vaikeeta ja aika hanurista, mut silti niin koukuttavaa ja ihan parasta. Ihme hommaa.

tiistai 1. syyskuuta 2015

Bloggaajat Kuhmossa

Alkukesän Kuhmon KalaHässäkkä viikonlopun jälkeen kirjotin, että Kuhmosta jäi hyvä fiilis ja sinne olis kiva päästä joskus vielä takaisin. Vähän KalaHässäkän jälkeen kutsu kävi ja menneenä perjantaina pakkasin taas laukkuni ja lähdin pariksi päiväksi reissuun. Kuhmo on meiltä katsottuna vähän turhan kaukana pikaiselle reissulle, mutta onneks Suomen sisäisiä lentoja saa suht edullisesti välillä. Kesän alussa kun rahaakin oli vielä enemmän, bookkasin lennot Kajaaniin. Lensin ekaa kertaa yksin. Riemuidiootti vauhdissa. Viikonlopun reissu oli yhteistyökeikka. Mukana menossa myös Kajana Clubin Anni. Kutsu tuli Korhosen Janilta, joka järkkää Kuhmon seudulla erilaisia opastettuja kalareissuja. Myös Katria pyydettiin paikalle, mutta ei työkiireiden takia päässy paikalle. Jani ja Anni oli myöhään pe iltana vastassa mua Kajaanin kentällä, josta jatkettiin yhessä Kuhmoon.


Jani oli tehny meille viikonlopuksi tarkan suunnitelman. Tarkotuksena oli kiertää muutamassa eri kohteessa. Heti lauantaina aamulla aikaisin suunnattiin ekaan mestaan, Lentualle. Alkukesän tulvaan verrattuna paikka näytti aika erilaiselta. :D Ei menny kauaa kun sain ekan slaagin, kun perhon perässä molskahti taimen. Oho, toimintaa näin nopeesti! Eikä siitäkään menny kauaa kun alkoi tapahtua uusiks, tällä kertaa päästiin ihan loppuun asti. Mä oon välillä vähän hermorauniona kaloja väsyttäessä kun yritän saada ne ehkä vähän liian nopeesti haaviin. Kerrankin maltoin antaa kalan mennä sen mitä sen täytyi ja vasta sitten koppasin haaviin. "NAUTI!", Jani huuteli rannalta. Kannatti nauttia. Mittoihin oli vielä matkaa, mut ainakin mutta mä olin ihan fiilareissa tästäkin.





Mä painelin jo koskee vähän alemmas, Janin ja Annin jäädessä heittämään vielä niskaa. Myös Annilla alkoi tapahtua! Saatiin molemmat kalat ekan tunnin sisään. Aika siistiä. Varmaan oli opaskin aika tyytyväinen. Näiden kahden kalan lisäks aamuun sisälty useempi kunnon tärppi. Usein ärsyttää kun kalat ei jää kiinni, mut nyt fiilis oli niin korkeella aikaisemmista tapahtumista, että ei kyllä tuntunu missään. Aamupäivällä täyty pitää hetki breikkii ja syödä reissueväitä. Loppuaika Lentualla olikin sitten hiljaisempaa.







Iltapäivällä tultiin kämpille syömään kunnolla. Majoitukset meille tarjos Hyvinvointi Sampo. Janin opaspalveluiden lisäksi, pakettiin saa myös majoituksen Hyvinvointi Sampon kautta. Sisältäen myös kaikki ruuat. Täällä järkättiin myös ihan hetki sitten naisten perhokalastuskurssi. Ens vuodelle tarjolla on naisille suunnattuja juttuja enemmänkin, jossa yhdistyy kalastus ja wellnesshommat. Mekin saatiin niistä maistiaisia. Oli luksusta käydä intensiivisen aamupäivän jälkeen HydroJet-hieronnassa. Sen jälkeen Jani kokkas meille kunnon mätöt.






Syömisen jälkeen oltiin taas reippaana matkassa. Uus paikka, uuden kuviot. Seuraava kohde oli Saunajoki. Jani kerto että mesta on aika vaihteleva. Joskus kalat nappaa helpommin ja välillä ei oikein millään. Nyt kävi jäkimmäinen vaihtoehto. Paikka oli kyllä hieno ja kalastus auringonlaskussa tunnelmallista.





Kun aurinko laski, tultiin taas Hyvinvointi Sampoon. Kello ei ollu kun reilun kymmenen, mutta tuntu että se olis ollu paaaljon enemmän. Käytiin Annin kanssa viel saunassa, mutta sitten paineltiin pehkuihin aika nopeesti. Meillä olis ollu mahdollisuus käydä vielä pulikoimassa terapia-altaassa, mut ei vaan millään enää pygenny. Fyysisesti rankka päivä, joka on vain hyvä asia. Pitkän päivän jälkeen uni tuli heti.

Sunnuntaina herättiin jälleen aikaisin ja oltiin jo seiskan aikaan joella. Myös Saarikoski näytti aika erilaiselta kun ekan kerran. Tykkäsin siitä kauheesti sillon kesäkuussa, vaikka vettä olikin ihan liikaa. Nyt oltiin normaalimmassa korkeudessa. Jani anto toimintaohjeet ja vei mut keskellä jokee tönöttävälle möljälle. Anni ja Jani lähti soutamaan niskaa. Aamulla oli kauhee sumu, eikä kalat tuntunu ottavan oikeen mihinkään mut kun sumu hävis, alko jotain tapahtuakkin. Kaloja tuli ihan kiitettävästi, lähinnä harjuksia. Koot ei tällä kertaa päätä huimannu. Isoimmat ei yltäny kun kolmeenkybään. Se ei kyllä haitannu kun olin ottanu Juusolta lainaan kolmosluokkaisen vavan. Pienemmätkin kalat tuntu ihan mukavasti. Muuten mulla oli käytössä oma kutosen vapa. Yhen isomman hartsan näin tekevän kunnon delfiinihyppyjä virrassa, mut en saanu sitä ottaa mun perhoihin. Lounastauon jälkeen käytiin vielä nopeesti Pajakalla kääntymässä. Iltapäivällä olikin taas aika laittaa kamat kasaan ja suunnata takas Kajaanin lentokentälle. Kuhmo jätti jälleen hyvän fiiliksen.








Viikonloppu oli tosi intensiivinen. Oltiin kalastettu niin paljon, että mulla on kroppa vieläkin ihan jumissa. :D Mä en oo aikaisemmin ollu kun kerran jonkun opastettavana. Tykkään omatoimisesta menosta, mut kyllä alan tässä koko ajan enemmän tajuu opastuksen tärkeyden. Sama homma oli keväällä Langinkoskella kun Tuomo oli antamassa vinkkejä. Ei tuu kalastettua turhia paikkoja kun opas tuntee paikat. Oppaana Jani oli hyvä. Kärsivällinen ja hyvä selostamaan asiat niin että hitaampikin tajuaa. Opashommissa tarvii myös varmaan aika pitkää pinnaa. Ainaki kun liikkuu kahen kälättävän tytsykän kanssa. Saunajoella mettässä kävellessä pelättiin karhuja, mut Jani rauhotteli että ei ne tolla volyymilla tuu lähellekkään... Hupsista.

Oltiin Annin kanssa myös tosi tyytyväisiä kaikesta muusta mitä meitä varten oli järkätty. Monta kertaa päiviteltiin toisillemme kuinka mukavaa on ollu. Ei kovin pieleen voi mennä kun viikonloppuun sisältyy kalastusta kivoissa paikoissa ja hyvää seuraa. En oo koskaan kokenu tarvitsevani kalareissuilla mitään ihmeitä mukavuuksia, oli siis aika spessuu että kokoajan oli joku pitämässä huolta. Jos kiinnostaa yhdistää hyvin järkätty kalareissu ja vähän hemmottelua, voin kyllä suositella. Suuret kiitokset Janille vielä kertaalleen.