keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Aloittelijan tuuria?

Pieta - Pari viikkoa sitten perhomimmien kanssa messuilla tuli puhuttua lajin aloittamisesta ja muutenkin oltiin paikalla sellaisella aloittelijafiiliksellä. Jatketaan vähän samoilla aiheilla taas. Mä oon harrastanu perhokalastusta nyt virallisesti kolme vuotta, vaikkakin aktiivisinta aikaa on ollut oikeestaan vasta viime vuosi ja sitä edeltävä loppukesä ja syksy. Tätä ennen kalareissuja tuli tehtyä vähän harvemmin, mut kokoajan enemmän ja enemmän. Ite koen kuuluvani täysin vielä "luokkaan" aloittelija. Oon tässä alkanu kuitenkin pohtia että kuinka kauan sen aloittelijatittelin taakse saa piiloutua? Aloittelijat saa ehkä vähän helpommin anteeksi hölmöilyjä, perseelleen menneitä heittoja, perhoja jotka löytyy puista tai sitä että kalaa ei tuu ehkä niin usein kun jo pidempään lajin parissa olleet. Samalla myös flaksin käydessä, saattaa joku ajatella että se on aloittelijan tuuria.

Aloittelijana tulee myös ehkä liian usein vähäteltyä omia tekemisiään, vaikka joskus voiskin ottaa krediittiä esim hyvin menneestä heitosta tai hienosta kalasta. Aloittelijana fiilikset vaihtelee laidasta laitaan ja nopeella tahdilla. Ensiks on naama näkkärillä kun mikään ei suju, mut kun kaikki meneekin seuraavaks nappiin, voi sitä riemun määrää. Kun mä saan joskus harvoin kalaa, joutuu Juuso kuuntelee hehkutusta viikon...

Tässä lajissa riittää aina jotain uutta opittavaa. Ennen kun pääsin ekaa kertaa kalastamaan perholla, sidoin jo ekan perhon itse. Ajattelen aina että mulla ei edes oo paljon omia perhoja, mutta just vähän aikaan sitten huomasin että onhan noita kertynyt jo useita rasiallisia. Löytyy perus liitsejä, erilaisia lohiperhoja, haukitupsuja, mertsarisäätöjä ja Thaimaan reissua varten tuli sidottua myös muutamat salttiperhot. Pupat, larvat sekä muut pikkuperhot multa vielä puuttuu, ne on sit seuraavaks opettelulistalla. Itse kalastuksen mä alotin kirrejahdista Vantaanjoella. En edes kauaa kerenny sitä harrastaa, kun mulle törkättiinkin kakskätinen kouraan ja alkoi harjottelu lohihommiin. Viime syksynä kokeilin ekaa kertaa kalastaa haukea ja meritaimenta perholla, taas tuli uutta opittavaa. Aina löytyy itselle uusia kalastus/heittotekniikoita. Myös harrastuksen trendit muuttuu.

Parin päivän päästä lähdetään naapuriin kalaan. Viikko vierehtää Gotlannissa. Vaikka oon nyt viimeisen puolen vuoden aikana jonkun verran kalastanut meritanea Helsingin edustalla, on tää reissu varmasti aika erilaista meininkiä. Innolla odotan tulevaa. Toivottavasti tulee taas oivallettua uusia juttua. Siistiä myös saada myös pitkästä aikaa kirjotettua kunnon rapsaa näitten "syvällisten" pohdintojen jälkeen. :D

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Lohihommia

Nyt ei ole tiedossa reissurapsaa, vaan fiilistelyä aiheesta lohenkalastus. Me kumpikin ollaan kaikista eniten mieltyneitä tähän hommaan. Toki kaikenlainen kalastus on jees, mutta jos joku laji pitäisi erityisesti mainita niin se on kyllä lohi. Monesti luullaan, että lohenkalastus on kauheeta salatiedettä ja vaikeaa, mutta meidän omien kokemusten mukaan se on oikeestaan aika yksinkertaista ja rentoa. Ei yhtään sen vaikeampaan kun esimerkiksi taimenen kalastus. Oikeissa olosuhteissa itseasiassa jopa helpompaa. Toki välillä kalansaaminen voi olla hankalaa, mutta se juuri pitää homman mielenkiintoisena ja koukuttavana.



Meidän molempien ensikosketus lohenkalastukseen on tapahtunut Kymijoella. Juusolla ensihetkistä on aikaa vajaat kymmenen vuotta, Pietalla vasta muutama vuosi. Kymin lisäksi ollaan käyty Tenolla ja Norjassa. Kaikki nämä paikat on kivoja kalastaa ja samoja hoodeja tullaan koluumaan myös tänä vuonna. Pohjoisen paikat on täältä pääkaupunkiseudulta käsin harvinaisempaa herkkua, mutta onneksi lähempääkin löytyy paikkoja. Meiltä Kymille ajaa vajaan pari tuntia, joten se sopii hyvin esimerkiksi viikonlopun kohteeksi. Kymillä on aivan sairaan siistiä Ruhalla pintovat isot lohet. Samanlaista mesoomista ei paljon muualla näe.



Me ollaan kalastettu lähinnä sellaisissa paikoissa, jossa käytetään pääsääntöisesti kahdenkäden vapoja. Siinä taas yksi asia, joka tekee kalastuksesta mieluisaa. Heittotekniikoiden harjoittelu on ihan kiva harrastus itse kalastuksen ohella. Heittotreenejä tulee pidettyä pitkin vuotta aina silloin tällöin.



Viime vuonna meidän Tour de Laplandin kohokohta oli Finnmark. Siellä kalastus oli ehdottomasti parasta. Se fiilis oli aika mieletön, kun on ensin heittänyt pari päivää tyhjää Suomen puolella ja Norjaan siirtyessa siiman päähän napsahtaa kala jo heti ensimmäisellä luvalla. Saa nähdä miten käy tän vuoden reissussa. Tulevan kesän kohteita ei ole vielä tarkalleen lyöty lukkoon, mutta jonnekkin päin Norjaa on taas päästävä. Siellä joet on ihan eri luokkaa kirkkaine vesineen ja siisteine maisemineen Suomeen verrattuna. Tietenkin myös Suomesta löytyy hienoja paikkoja, mutta ne on vaan ihan erilaisia.



Postauksen kuvat on viime vuodelta sekalaisesti kohteista, jossa käytiin. Hyvin huomaa kevään tulon ja orastavan reissukuumeen, kun alkaa fiilistellä näillä vanhoilla kuvilla. Lohenkalastuksessa on vaan sitä jotain. Se oli tämän postauksen pointti. Ehkä joku muukin siellä ruudun takana voi tätä tekstiä lukiessa samaistua tähän mieltymykseen. Tulevaa lohikautta odotellessa ja sitä rataa. Kireitä!

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Perhomessut 2015

Pieta - Messuista alkaa kohta olla jo viikkoa aikaa... Jos tästä pikkuhiljaa olis selvinny niin että jaksaisi rustailla jotain ylös. :D Mulle nää messut oli ensimmäiset. Me oltiin Veeran, Hannan ja Nooran kanssa mimmiporukalla liikenteessä ja meillä oli oma messuosasto. Meidän teemana oli "Aloittelijalta, aloittelijalle" ja samalla yritettiin myös innostaa muita likkoja paikalle. Pisteellä oli perhonsidontaa, mä tein haukitupsuja, Veera pupia/larvoja ja Hanna mulkkiksia. Paria ihan miniä pikkujätkää päästiin jeesaamaan sidonnassa. Ne oli jätkien ensimmäiset perhot! Nooran aiheena oli kalastusvaellukset. Noora jakoi tärkeetä infoa esimerksi varusteista ja samalla sai testata miltä 20kg rinkka tuntuu selässä. Se on aika normaali paino, kun tälläiselle reissulle lähtee.





Ylläoleva harja sai aikaan hekottelua. Mä olin unohtanut mun slinkyharjan (sekin on vaaleenpunainen) himaan, joten Veera uhrasi oman harjasta tähän käyttöön. Kyllä slinkyillä tarvii oma harja olla! Ihan kauheesti ei keretty messuilla kiertelee kun aika meni niin nopeesti siinä omassa osastolla hengaillessa, perhoja sitoessa ja höpöttäessä. Meidän piste oli ihan lavan vieressä, joten ainakin esiintyjiä tuli jonkun verran kuunneltua. Heti messujen alussa Mari Elal oli puhumassa vastuullisuusasioista. Heti perään oli asiaa kalastuksesta Kymijoella liidaajana Niko Rokka. Tapani Mikolan heittojuttuja olis ollu kiva kuulla enemmän, mut just silloin oli tohinaa meidän omalla pisteellä. Välillä saatiin kunnon suihkut heittoaltaalta, kun oltiin ihan sen takana.






Eka messupäivä meni tosi nopeesti. Vasta ihan päivän lopussa kerettiin Veeran kanssa testaamaan muutamaa vapaa. Mä kokeilin ekaa kertaa switchiä. Vapa oli nelosluokkanen ja olin ihan hukassa sen kanssa! Haha, en oo koskaan heitelly niin kevyellä vavalla. Silloin kun sain mun oman 6/7 luokkasen kakskätisen ekaa kertaa käyttöön, olin sillonkin vähän ulapalla kun olin tottunut luokkaan 9/10... Mitäs tää switch sitten. :D

Ylöjärveltä lähdettiin hotellin kautta illalliselle, jossa oli muitakin messutyyppejä paikalla. Likkojen kanssa mietittiin mihin lähettäisi jatkoille, mutta siihen ei kuulemma ollut kauheesti vaihtoehtoja. Tie vei UkkoNooan kautta Ilvekseen. Vissiin aika perinteinen messujatkokaava.......






Hauskaa oli! Seuraavana aamuna olo oli jokseenkin homeinen, varsinkin kun menneen yön unet oli luokkaa pari tuntia. Oltiin kuitenkin messuilla heti aamusta paikalla. Sunnuntaina oli meidän vuoro nousta lavalle. Jännitti ihan pirusti! Aiheena perhokalastuksen aloittaminen perustuen omiin kokemuksiin. Paikalle ei ollu varmaan kovin montaa ihan aloittelijaa, mutta ehkä joku sai esityksestä jotain irti. Myös Nooralla oli oma esitelmä samasta aiheesta mihin meidän osatolla pääsi myös tutustumaan eli ne kalastusvaellukset. Tää on aihe joka mua itteeni kiinnostaa kovasti. Ehkä kesällä päästään tälläinen toteuttamaan. Nooraa ennen Tuomo Kilpi jatkoi Kymijokiteemaa, mutta ei lohenkalastuksen merkeissä vaan taimenen.








Jälleen oli messupäivä aika nopeesti kasassa, vaikka välillä väsyttikin sattuneista syistä. Viikonlopun aikana monet tuli juttelemaan ja se oli tosi kiva juttu. Myös muutamia naisia kävi osastolla. Osa oli jotenkin tuttuja naamoja, mutta suurin osa ihan uusia tuttavuuksia. Perhomimmien facebookryhmäkin sai muutamat uudet jäsenet. Suurin osa meitä moikkaamaan tulleistä naisista oli jo päässyt harrastukseen sisälle, mutta mahtui joukkoon myös ei kalastavia, jotka olis nyt kiinnostuneita ja kysymässä vinkkejä. Täähän meillä oli tavoitteena.

Messuilla oli mukavaa. Kiitokset järjestäjille että saatiin olla mukana. Kiitos myös kaikille niille ketkä kävi meitä morjestamassa! Alla messujen kooste videomuodossa. (by Kymi Fishing shop)



lauantai 4. huhtikuuta 2015

Pääsiäisen hauki

Pieta - Viimeviikkoinen haukireissu jätti sellasen poltteen, että olihan se nyt pakko päästä uudestaan tänä viikonloppuna. Nyt on sopivasti vielä pääsiäinen, eli pari päivää enemmän vapaata. Pitkänperjantain kunniaksi pakkauduttiin taas kelluntarenkaiden kanssa autoon ja lähettiin kalaan. Ollaan vielä niin kokemattomia hauen kalastuksessa, että ei tiedetä paikkoja kauheesti. Mentiin siis samoille mestoille kun viime viikonloppunakin.



Keli oli tällä kertaa paljon miellyttävämpi kun edellisellä kerralla. Ei sadetta, ei tuulta ja lämpötilakin ihan sopiva. Vesi nyt on edelleen aika kylmää, mutta siinä ei oo mitään yllättävää kun ollaan vielä niin aikaisessa keväässä. Suurin osa viimeviikkoisista jäälautoista oli kuitenkin jo sulanut pois. Vesi ei ollut ehkä ihan niin kirkasta kun viimeks. Molemmat päätti luottaa tinseliin, se osoittautui toimivaksi edellisen kerran.

Oli mennyt jo melkein pari tuntia ilman minkäänlaisia tapahtumia. Mä ajattelin vaihtaa perhoa, heitin viimeisen heiton ja aloin ihan huolimattomista nykiä siimoja takaisin. Perho oli vain muutaman metrin päässä mun jaloista, kun näin uusien polarisoitujen pleksien läpi (tää oli ihan uutta, kun mulla on aina ennen ollu vaan jotkut H&M paskat pleksit, joilla ei nää yhtään mitään) siistin muljahduksen ja sit oli kala kiinni. Jeeeeeessssss!!




Miten musta tuntuu että aina kun yrittää kovasti keskittyy kalastukseen niin silloin ei tapahdu mitään, mut kun mieli vähän herpaantuu, tulee siistejä yllätyksiä. Näin on käyny useemman kerran. Syliin pääs suunnilleen 80cm pulska hauki. Painosta ei taas mitään tietoa, mutta ainakin sitä oli vaikeeta nostaa. :D Siis mä en oo ikinä pidelly noin isoa kalaa, varsinkaan haukea. Nuorempana mun kaikki kalastus keskittyi haukeen meidän mökillä, mut sen lammen yksilöt on korkeintaan vähän reilun kilon kokoisia. Mukava pääsiäisylläri tää fisu! Parempi kun mikään suklaamuna. Voitten vaan arvaa mikä olikin koko loppuillan kuumin puheenaihe...

Toim. huom. Viimeviikon kuvia katsellessa ja mittanauhan kanssa päättelyssä tultiin muuten siihen tulokseen, että se Juuson saama mörkö oli isompi kun 90cm. Niin kirjotin edellisessä postauksessa, mutta kyllä se lähemmäks metrinen oli. Pitäis aina muistaa ottaa mittanauha messiin, jos haluu ihan varmasti oikeet mitat.