maanantai 25. elokuuta 2014

#flyfishing @instagram part.3


#kesäkuu: Vantaankoski. Mökkikalastusta. Selfie @Tainionvirta.


#Kuusamo: Lähtökuopissa Vantaalla. Skumpat loman ja reissun kunniaksi. Helteinen Kiveskoski. Käylä.


#Teno: Jokilaakso lähestyy! Ottiperho? Koikkiniva keskiyöllä. Fishingstyle, vapa ja pleksit täytyy sopia yhteen. Dalvadaksen harjus. Pari naamaa. Stuff. Heittoa Haukikalliossa. Perjantaifiilis.


#Finnmark: Pietan eka lohi! Siima lentää. Juuson titti. Norja jää taakse, keula kohti kotia... Voiks lähtee takasin?

pietapii & juusokasperi

perjantai 22. elokuuta 2014

Taiteiden ( kalojen ) yö

Pieta - Eilen vietettiin Helsingissä perinteistä taiteiden yötä. Me ei oltu viettämässä sitä kuitenkaan perinteisesti rälläten vaan mentiin kalaan Vanhankaupunginkoskelle. Ollaan parina aikaisempana vuotena käyty myös tällein loppukesästä, aina siitä lähtien kun mäkin tän harrastuksen aloitin. Juuso on käynyt useasti jo aikaisemmin.

Oltiin hankittu luvat yölle, ne alkoi klo 24. Juuso harrasti näitä yölupia enemmänkin vähän nuorempana. Aloitettiin kalastus alaosasta. Sain heti ison lahnan. Luulin pitkään että perho on kiinni jossain levä klimpissä kun vedin sitä ylös. Niin "raivokkaita" vastuksia noi lahnat on... Mulla oli aika nopeesti myös toinen kala kiinni, luultavasti meritaimen, ainakin potkuista päätellen.  Se pääsi karkuun.


Koskella oli kaksi dudea meijän lisäksi, nekin tuttuja. Suurin osa yöstä oltiin kuitenkin ihan kahdestaan. Vähän ennen viittä alkoi tulla kunnolla valoisaa ja se tapahtui aika nopeesti. Oli vähän outoa kun pohjoisen reissulla tottui siistiin valoisuuteen. Täällä on jo ihan pilkkopimeetä koko yön.


Mulla oli yön pikkutunneilla toinenkin kala siiman päässä. Se iski kunnolla kiinni ja loikki hienosti, jonka jälkeen pääsi irti. Pari ärhäkkää kiljahdusta ja kirosanaa tais suusta päästä. Mä ansaitsisin jonkun karkuutus kuningattaren kruunun. Tänä vuonna aina kun ollaan kalastettu näillä kotikoskilla, oon onnistunut vain karkuuttamaan. Siis varmaan joka kerta kun ollaan oltu kalassa. Onhan se toki tyhjää parempi, mutta arrrggh. Myös Juuso karkuutti yön aikana yhden kalan. Sitä oltiin saamassa jo haaviin, kun se pääsi irti.



Noin 20min ennen lupien loppua Juuso onnistui saamaan kalan ylös asti. Itseasiassa kaksi. Takas jokeen!





Luvat loppui klo 6. Vähän harmitti noi edellämainitut karkuutukset, mutta niin kun jo sanoin, on se parempi kun ei mitään. Kun alotin perhokalastuksen, meni vuosi ennen kuin sain ekan edes jonkun kokoisen kalan. Se oli noin kilon painoinen kirre ja sen jälkeen oli taas pitkään hiljaista. On siis edes jotain edistystä tapahtunut tässä muutaman vuoden aikana. Yleisfiilis yöstä oli kuitenkin hyvä. Nälkä kasvaa syödessä, heti piti mennä kotiin tutkimaan kalenteria että millon pääsisi taas jonnekkin kalaan. Ei oo enää kovin pitkä aika rauhoituksiin.

torstai 21. elokuuta 2014

Reissussa osa 4: Finnmark

Tenon jälkeen molemmilla oli vähän nihkeä fiilis. Kolme lupaa lähes tyhjää, eikä kaloja edes näkynyt niin hyvin mitä oletettiin. Seuraavana kalastuskohteena ja myös viimeisenä, oli Norjan Finnmark, joka vähän loi pientä toivon häivähdystä. Karigasniemeltä oli muutaman tunnin ajomatka pelipaikoille. Otettiin luvat heti ensimmäiseksi illaksi, ne alkoivat klo 18. Paikka oli todella hieno. Juuso on ollut siellä aiemminkin.

Aloitettiin kalastus joen alaosalta. Oltiin tekemässä ensimmäistä laskua, kun Juusolla tärppäsi. Hienojen hyppyjen ja polskinnan jälkeen Juusolla oli käsissä komea 76cm kolli. Juuson fiilikset nousi aika nopeesti nollasta sataan Tenon tyhjänpynnin jälkeen. Komea kala sai jatkaa matkaansa joessa.




Pietalla tuli heti ekan laskun aikana ongelmia oman vapansa kanssa. Tai ehkä mieluuminkin kelan kanssa. Kela tuntui olevan hieman liian painava vapaan nähden ja se tuotti onglmia vavan kannattelussa perhoa uittaessa. CTS 13´ 6/7 vaihdettiin Guidelinen LXi 13,9´ 9/10, joka toimi ihan hyvin Pietan 450gr skagitin kanssa. Tää setti oli käytössä monta päivää. Myöhemmin reissulla Pieta otti käyttöön oman kevyen vapansa, mutta tällä kertaa myös vähän kevyemmällä kelalla ja siimalla. Sekin oli ihan hyvä.


Myös Pietalla kävi flaksi heti ekan illan toisella laskulla. Pietan ensimmäinen titti! Tätä oltiin odotettua. Kala ei ollut kovin iso (55cm), mutta lohi on aina lohi ja eka on aina eka. Fiilis nousi taas vähän lisää.


Loppuilta meni ilman actionia, mutta se ei paljon haitannut kun fiilis oli niin korkealla muuten.




Auto muuntaui taas pieneksi yksiöksi, jonne oli mukava kömpiä yöksi. Yöpymispaikka oli ihan lähellä jokea.


Ekan luvan toisella puoliskolla, eli heti aamusta, suunnattiin alueen keskiosille.





Ei mennyt taas kovin kauaa kun Juusolla oli kala siiman päässä. Nyt ylös tuli n. 65cm lohi. C&R.



Vähän ennen uusien lupien hankintaa piti pitää taukoa ja syödä. Pietan edellisen päivän titti otettiin ruokakalaksi. Osa siitä syötiin jo edellisenä iltana sashimina. Toinen osa paistettuna. Kovin montaa kalaa ei reissun aikana syöty. Norjassa tää yksi ja Tenolla kaksi harjusta. On paljon siistimpää päästää kalat takaisin.



Toiset luvat alkoivat Juuson kohdalta taas hyvin. Joen alaosalta tuli 56cm titti. Loppuilta yläosilla oli hiljainen, muutamaa hyvää tärppiä lukuunottamatta. Myös seuraava aamupäivä mentiin samoissa meiningeissä.




Toisen luvan jälkeen päätimme pitää välipäivän. Saa kroppa vähän levätä heittämisestä ja kahlaamisesta. Tämä päätös tuli ihan hyvään saumaan. Joen luvat on kiintiöity ja juuri sinäpäivänä lupien hakijoita oli paljon ja ne jouduttiin arpomaan. Ekana päivänä lupia meni reilusti alle kiintiön, muina päivinä kalastajia oli huomattavasti enemmän. Me ei kuitenkaan jouduttu kertaakaan arvontoihin. Välipäivänä käytiin katsomassa lähimaastoa, esimerkiksi jäämerta. Rannassa oli hienoa.



Seuraavana päivänä yritettiin nukkua pitkään, että seuraavana iltana jaksaa taas kalastaa myöhään. Vähän meinasi aika käydä pitkäksi, kun odoteltiin uusien lupien saamista ja alkua. Sidottiin muutamat ottimadot ja koitettiin selvitä painostavasta helteestä. Norjan kelit oli ihan mitä sattuu. Välillä oli kylmä, heti perään tosi kuuma, sitten tuli kylmä sade ja sitten taas olikin jo lämmin.

Ei ihme että päivällä sää oli painostava. Viimeiset luvat alkoivat ihan hyvässä säässä mutta yllättäen päälle nousi kova ukkosmyrsky. Kerettiin kuitenkin hetki kalastaa. Tunnelmä ennen myräkkää oli hämyinen.


Sade tuli niin kovaksi, että täytyi mennä autoon odottelemaan sen laantumista. Sade ei itsessään kalastusta millään tavalla haittaa, mutta koska päällä olis myös kova ukkoskuuro, oli turvallisempaa laittaa vavat sivuun...

Myräkän jälkeen ei ollut minkäänlaista kosketusta kaloihin. Ihan tyhjältä vaikutti koko paikka. Aika myöhään jatkettiin, mutta tuloksetta. Seuraavana päivänä sää oli taas kirkas. Luvan viimeiset hetket starttasivat heti aamusta käytiin. Porukkaa oli aika paljon liikenteessä, jonka takia rauhallisia paikkoja oli välillä vaikea löytää. Kaloja ei kuulunut eikä näkynyt. Samaa kuultiin muidenkin puheista.

Ihan viimeisiksi tunneiksi tultiin taas joen alaosaan, sieltä me saatiin kalaa tällä reissulla parhaiten. Viimeisen luvan kruunasi Juuson isoin kala. Pituutta oli saman verran kuin ensimmäisellä, mutta leveyttä paljon enemmän ja jonkin verran tummuneempi. Komea fisu, joka antoi hyvät kyydit. 


Juuso sai yhteensä viisi kalaa, joista neljä näkyikin tässä postauksessa. Pieta sai yhden. Norja jätti todella hyvät tunnelmat. Ehdottomasti paras osa reissua, vaikka veikin eniten rahaa. Jokainen kruunu oli sen arvoista. Haikein fiiliksin lähdettiin ajamaan takaisin Suomeen ja pikkuhiljaa Vantaalle asti. Ensi kesän reissua suunnitellessa yksi kohteista on ihan varmasti jossain päin Norjaa. Ensi kesää odotellessa...

Koko reissusta jäi hyvät fiilikset. Oli hienoa päästä viettämään kolme viikkoa pohjoisissa maastoissa. Vaikka aikaa olikin paljon, tuntui se silti loppuvan vähän kesken. Onneksi myös kotiinpaluu on aina ihan mukavaa.




maanantai 18. elokuuta 2014

Reissussa osa 3: Teno

Kevon jälkeen suuntasimme kohti kauan odotettua Tenojokea. Oltiin varattu mökki neljäksi yöksi Camping Tenorinteeltä Karigasniemeltä ihan Torvikosken vierestä. Mökki oli oikein kiva, pieni, mutta just sopiva meille. Siinä ei ollut muita mukavuuksia kuin jääkaappi ja keittolevy. Suihkut ja vessat sijaitsi erillisessä rakennuksessa. Mökki saatiin heti, vaikka oltiin tosi aikasin kyselemässä sitä.



Käytiin ostamassa ensimmäiset luvat heti majoittumisen jälkeen. Luvat alkoivat vasta seitsemältä, joten jouduimme odottamaan hetken. Juuso sitoi muutamat perhot ja Pieta lepäili sängyn pohjalla pientä kuumetta pois. Odotukset olivat korkealla tulevalle illalle. Lähettiin hyvissä ajoin joelle kasaamaan kamoja ja miettimään hyviä paikkoja. Ensimmäisenä iltana oltiin Inarijoen puolella. Juusolla oli yksi lohitärppi, muuten oli hiljaista. Koikkinivassa oli paljon smoltteja ja pieniä harjuksia, lohista ei tietoakaan.



Seuraavana aamuna mentiin Outakoskella, missä oli muutama kalastaja meitä ennen. Hiljaista heilläkin oli ollut lähipäivinä. Lohia ei taaskaan tuntunut eikä näkynyt. Harjuksia koskessa tuntui olevan todella paljon kun Juuso niitä lopuksi kalasti, muutama 35cm kävi irroitettavana. Käytiin kokeilemassa myös Tsulloveissa harjusta, mutta sieltä ei tullut kuin alle 30 senttisiä.  Illaksi mentiin omalle "pomminvarmalle" leiripoolille Torvikoskelle. Lohet loisti jälleen poissaolollaan. Yksi 38cm harjus saatiin ruokakalaksi.



Toisen luvan aamuna käytiin Inarijoen puolella Haukikalliolla. Hyvää heittotreeniä kun kalat eivät häirinneet...




Illalla ajettiin Dalvadakseen ja käveltiin Kuohkarille, jossa teimme muutamat laskut lohta yrittäen, turhaan. Muutamia tittejä sentään näimme hyppivän, eli jotain eloa joessa vielä oli. Välissä tuli vielä ukkosmyrsky, joka haittasi kalastusta. Myöhemmin vaihdettin paikka ylemmäs, missä oli paljon harjuksia. Siellä oli muutakin porukkaa ja kaikilla näytti syövän kohtalaisesti. Pieta sai ensimäisen mittaharjuksensa, 38cm.


Loppuillaksi menimme vielä Tsulloveihin ihan lohivehkeillä. Taas kaloja pinnassa, mutta ei siiman päässä.



Viimeisenä päivänä mentiin Inarijoen Mustakoskelle "ränniin". Vihdoin alkoi tapahtua kun toisella laskulla Juusolla oli kala kiinni pari päivää sitten sidotussa perhossa. Reissussa sidotuissa perhoissa tuntuu olevan jotain erityistä. Ei ollut ensimmäinen kerta kun näin tapahtuu. Ei varmaan pitäisi ikinä sitoa perhoja ennakkoon vaan vasta reissun päällä. Niin ne oikeat ottipelit syntyy.



Väsytyksen jälkeen rannalla makasi puolitoistakiloinen ja 56cm meritaimen. Fiilis oli hyvä monen päivän tyhjän pyynnin jälkeen. Myös Pieta sai nätin taimenen, joka oli tosin paljon pienempi. Molemmat oli iloisia saaliistaan.



Viimeiset tunnit vietettiin perjantaifiiliksissä omalla leiripoolilla. Vielä kovasti yritettiin saada kaloja siiman päähän. Huomatkaa kuinka Pieta on valinnut siiderinsä sopimaan kelan kanssa yhteen... Ehkä se tuo onnea?



Luvat loppui, eikä mitään merkkejä kaloista. Hengattiin vielä hetki rannassa ja nautittiin kelistä, kun ei satanut.



Viimeisen illan kunniaksi tehtiin vähän spesiaalimpi illallinen mökissä. Seuraavana päivänä vaihtui maa.


Tenolla oli mukava käydä, mutta onhan se aika rankkaa kalastaa monta päivää lähes tyhjää. Koko reissun loppupuolella käytiin katsomassa saalisraportti viikolta, jolloin mekin olimme Tenolla eikä se näyttänyt kovin hyvältä. Alle 150 lohta viikon aikana koko joesta. Paras aika oli mennyt jo ohi ja vesi oli helteiden jäljiltä aika lämmintä. Uudestaan olisi kiva mennä vaikka ensi vuonna, mutta tällä kertaa vähän aikaisemmin.