sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Ensimmäinen kouluprojekti

Me ollaan tässä viimeaikoina tehty koulussa ekoja itsejärkättyjä reissuja. Porukka jaettiin osiin ja jokaiselle ryhmälle annettiin kohde johon piti totetuttaa reissu, vaikka kuviteltu TYHY päivä, joka sisältää jotain aktiviteettia, ruokailun ja tutustumista alueeseen. Viime viikolla oli kaksi päivän reissua, eka päivä Torronsuolla ja toinen Liesjärvellä. Nää pyrähdykset jouduin ite skippaamaan, et sain vähän duunihommia tehtyä... Tällä viikolla oli vuorossa Porkkalanniemi ja Meiko. Ryhmä johon mä kuuluin, sai hommakseen kyhätä kasaan Porkkalan reissun. Kuinkas sattuikaan, oli ihan mieleinen kohde. Samaan ryhmään osu kaks muutakin kalastusharrastajaa, joten on varmasti aika vaikeeta arvata minkälainen reissu oli tiedossa. Koko päivä rakentui kalastusteeman ympärille. Mertsaria lähettiin yrittää.

Torstai aamuna kello soi viideltä ja Porkkalassa oltiin jo kasin tienoilla valmistelemassa päivää. Piia ja Kirsi hääräs tarjottavien kanssa, mä, Timo ja Lauri taas valmisteltiin kalastukseen liittyviä juttuja. Lauri hoiti virppapuolta ja mä olin perhovastaava. Timo jeesaili molempia minkä pystyi. Perhosetit saatiin käyttöön Visionilta. Kun porukka tuli puolikybän aikaan paikalle, tarjottiin kahvit, kerrottiin päivän ohjelmasta, pidettiin pieni info taimenesta, sen kalastuksesta, tän hetkisestä tilasta, rahoitusajoista, vähän kalastusluvista ja sitä rataa.


Keli oli aika raju. Ihan perus settiä mertsarin kalastuksessa. :D Tää ei ehkä oo paras hetki tai kalalaji, jos ei oo koskaan perholla kalastanu. Mut kaikkia kyllä kiinnosti, vaikka kokemusta ei paljoa ollut. Koko päivän ajan notskilla oli tarjolla kuumaa glögiä, kahvia ja teetä. Puolenpäivän tienoilla syötiin lounasta, jonka Piia oli meille valmistanu. Myös ruokailu oltiin kehitelty teemaan sopivaksi. Tarjolla oli thaityyppistä haukikeittoa, joka oli ihan helkutin hyvää. Lounaan päätteeks Kirsi kertoi vähän historiaa Porkkalanniemestä. Iltapäivällä jatkettiin taas kalastusta.

Kalastusosuudet meni aika nopsaan. Oli hauskaa kattoa jengin innostusta kun moni kokeili pethovapaa ekan kerran. Oli aika jännää toimia "oppaana", heiton opettaminen on oikeesti aika vaikeeta. Varsinkin kun ei itsekään oo mikään pro. :D Teki ihan törkeen hyvää päästä merelle tuulettumaan. Musta oli myös kivaa saada tuoda esille sitä hommaa mistä mä nautin. Mertsarin kalastus on mulle se, jolla saan kaikista helpoiten päätä nollattua. Kelit on usein kovia, tulee, aallot meinaa heittää nurin ja vesipisarat hakkaa naamaan. Kun keskittyy heittämiseen ja siihen, et pysyy pystyssä, unohtuu kaikki huolet ja stressit. Oli siistii huomata et päivän jälkeen moni pystyi samaistumaan tähän ajatukseen. Se kontrasti joka tulee luonnon voimasta ja omasta sisäisestä rauhallisuudesta, on ihan mahtavaa.

Kalastuspäivän jälkeen kerättiin kimpsut ja kampsut autoihin ja jatkettiin matkaa seuraavaan kohteeseen. Toisella porukalla oli kohteena Meikon ulkoilualue. Oltiin perillä just ennen pimeetä. Illan ohjelmassa oli vielä leirin pystytys, Porkkalapäivän purku ja iltapala. Nukuttiin puolijoukkueteltoissa ja yöpymisestä vastaava porukka oli järkänny meille iltaruuaksi pizzaa Kotipizzasta. :D Ihan perus eräoppaiden safkaa. Mahtihomma! Illalla pääs myös testaa telttasaunaa. Sen jälkeen oli hyvä vetäytyy telttaan ja makuupussiin lepäilee. Aamulla jatkui tohinat.

Vitsi että teki hyvää vetästä 9h yöunet teltassa! En oo muutamaan viikkoon saanu oikein nukuttua kun kroppa käyny ihan ylikierroksilla stressistä, mut nyt vihdoin tuli levättyä kunnolla. Koko päivä ulkona ja siihen päälle hyvät yöunet... Aamulla oli niiiin hyvä olo! Meikon osuus mentiin "alokasleiri" teemalla, mut kuitenkin aika rennosti. Keli oli kiva ja päivän aktiviteetit mettässä kans jees. Lounaalla syötiin hernekeittoo ja jälkkäriks oli munkkia. Iltapäivästä kisailtiin erilaisten tehtävien parissa ja sit suunnattiin viikonlopun viettoon! Nää pari päivää meni kokonaisuudessaan tosi kivasti. Niin hyvä irtiotto stressin keskeltä. Olo on kuin uudesti syntynyt, ehkä tää tästä!

Mulla on ollu tässä jo jonkin aikaa ihan kauhee kalastuskuume. Toi Porkkalan osuus ei ihan hirveesti jeesannu asiaa. Enhän mä ite kalastanu ollenkaan, kun pidin huolta muista. Pari heittoo tein esimerkin vuoksi ja se jo sai hirveet poltteet päälle. Onneks asiaan tulee korjaus viikon päästä. Sit on tiedossa kalareissua pitkästä aikaa. Jesss!

lauantai 28. lokakuuta 2017

Kymijoella tapahtuu

Eräopasopiskelijan elämä on ollu aika hektistä tässä viime aikoina! Reissuu pukkaa sateisiin lähimettiin, on kaikenmaailman koulutuksia ja joitan asiakaskeissejäkin jo. Kalaan ei oo kerenny kertaakaan sen jälkeen kun Kymillä loppui kausi. :D Pikkasen alkaa rassaa kun poltetta olis mut onneks on tullu sentään jotain muuta tehtyä kalastuksen parissa. Kotkassa on tullu vietettyä aikaa vaikka virallinen kalastuskausi onkin tullut päätökseen. Muutama viikko pakkasin kamerani mukaan, hyppasin junaan ja menin räpsimään muutamat kuvat Kymi Fishing shopin järkkäämästä Asquith päivästä. Vesi oli hiton korkeella, mut kyllä siellä jotain nykyjä äijillä tais olla.









Seikkailut Kymijoen rannalla jatkui taas tän viikon maanantaina. Meillä on koulusta tällä hetkellä etäviikko, jonka sai halutessaan myös käyttää työharjotteluun. Mä valitsin sen vaihtiksen ja lähin muutamaks päiväks kattelee Kymi Fishingin meininkejä. Kylmänä tiistaisena aamuna porukka kokoontui heti aamusta Ruhan laavulle mun nokipannukahveille. Siitä lähti käyntiin Superpäivä. Vaikka aamusta oli vähän sellanen fiilis et kuka helevetti raahautuu noin aikasin aamusta hyiseen keliin ylös, niin heti kun jokirantaan pääsi, kyllä sen muisti että miksi. Koko päivä oli todella kaunis. Aurinko paistoi, kaikki oli kasvit oli huurteessa ja joen pinnalla kaunis usva.














Oli kiva morjestaa tuttuja naamoja. Oli myös ihan mielenkiintoista olla seuraamassa Kymi Fishingin toimintaa. Aika pintapuolinen raapaisu tää harjottelu oli, mut tulipahan ainakin jonkin sorttinen ensipuraisu. Vaikka mulla on koulutuksen jälkeiset ajat vielä iiiiihan auki, niin kyllä mä varmaan jotenkin yritän soluttautua kalastusmatkailun pariin jossain vaiheessa. Katsotaan mitä elämä tuo tullessaan. On muuten outoo ajatella et tää vuosi alkaa kohta olla jo ohi... Tai joo, onhan täs vielä pari kuukautta, mutta jos ne menee yhtä nopeesti kun koko tää mennyt syksy niin kohtahan mä havahdun siihen että on kesä ja koulutus päätöksessään. Hurjaa. Jossain välissä pitäisi näytötkin suorittaa. Yksi idis mulla on jo, siitä lisää myöhemmin jos saan sen onnistumaan! Liittyy kalastukseen, ylläripylläri.

maanantai 2. lokakuuta 2017

Mission impossible

Lohikausi 2017 jää nyt taakse. Lauantaina oli herätyskello aikasin soimassa, että kerkee köröttelee Kotkaan suht järkevään aikaan. Periaatteessa olis ollu mahis lähtee jo edellisenä iltana, mut kouluviikon jäljiltä oli aika väsy, eikä autossa nukkuminen napannu sitten yhtään. Kävin aamulla nappaamassa Juuson kyytiin kasin aikaan. Rannassa oltiin hyvissä ajoin, mut tällä kertaa omaa heittovuoroa joutui odottelemaan jonkin aikaa. Eipä tullut yllätyksenä, et Ruhalla oli paljon porukkaa. Viimeinen päivä, niin se aina menee! Mukavaa kun rannassa oli tuttuja kenen kanssa jutskailla ennen omaa vuoroa. Aamun aikana oli tullu vissiin pari kalaa. Me nähtiin yhen kalan haaviiminen.








Päivä meni leppoisissa meiningeissä. Ruhan viimeiselle laskulle sain Jumppaselta testiin Vissun XO:n. Vitsi että oli kevyt vapa heittää! Ainakin mun käteen tuntu hyvältä. Illan viimeiset heitot tein pitkästä aikaa Siikiksellä. Oon viimeks käyny niskakivellä heittää joskus muutama vuosi sitten. Oon niin jämähtäny Ruhalle. Plus oon niin huono kahlaamaan, et on menny pupu pöksyyn jos on ollu vähänkin enemmän vettä. Nyt vettä oli sopivasti, mut silti Toni joutu melkein raahaa mut veke sieltä kiveltä, kun tuntu et jalat virran mukana... :D

Kymikausi jäi mulla tänä vuonna aika kehnoksi. Operaatio Kymiläisestä ei varmaan tarvitse edes mainita. Jos ei kerkee kunnolla käymään niin aika pienet mahikset mitään saada. Yhteen asiaan oon kyllä tyytyväinen. Yleensä tässä vaiheessa vuotta alan olee jo vähän poikki heittämiseen ja aina kun tulee Kymillä käytyy, tuntuu et mikään ei onnistu. Tänä vuonna ei ollu niin. Heittäminen tuntui menevän ihan ookoosti. Ehkä joku sivusta seurannu voi olla eri mieltä, mut ainakin musta tuntui ihan hyvältä. Tänä vuonna tuli kalastettua lohta enemmän kun koskaan. Ehkä se on tehny tehtävänsä. Operaatio Kymiläinen jatkuu taas ensi vuonna. Kiitti ja kuitti. Kalastus siirtyy nyt merelle!

perjantai 22. syyskuuta 2017

Neljä ja puoli viikkoa

Kun tässä yks päivä kelailin itekseni menneitä reissuja ja kesää noin muutenkin. Havahduin siihen et vietin tänä kesänä yhteensä neljä ja puoli viikkoa napapiirin pohjoisella puolella. Sehän on yli kuukausi eli aika iso osa kesästä... En kyllä viettäny sitä aikaa putkeen, mut kolme reissua tuli heitettyä pohjoiseen. Aika siistiä sanoisin. Mun missio tälle kesälle oli pitää parhain kalastuskesä ever ja nyt kun mietin niin kyllä mä siinä taisin ihan onnistuu! Eka reissuista tuli tehtyä heti heinäkuun alussa ja viimeinen elokuun alkupuolella. Siinä välissä ei kovin monia päiviä kerenny himassa mädäntyy. Kaksi reissua lohenkalastusta, kolmas vietettiin harjusten parissa. Oli ihanaa nauttia yöttömistä öistä, eikä lähdön fiilis ollu niin paha kun tiesi et kohta mä tuun takasin. Toka reissu tosin tuli vähän yllättäen, mutta kyllä mulla oli sellanen kutina et kohta sitä taas mennään!





Koko tää vuosi on ollu näiden kalareissujen puolesta aika jees. Ennen kesän reissupläjäystä tuli tehtyä kaksi muuta trippiä. Kalastuskauden avasi viikko Gotlannissa ja vähän myöhemmin keväällä viikko Mörrumilla. Yksittäisiä kalastuspäiviä on tälle kaudelle tullut vähemmän kuin aikaisemmin, mut pidempiä reissuja on päässy tekemään enemmän. Kalastus on tuntunut laadukkaammalta. Tähän syksylle tulee varmaan taas vähän enemmän niitä yksittäisiäkin päiviä. Sen verran mitä koulunkäynti/työt antaa periksi. Nyt ei oo kovin hyvin kerenny mihinkään, mutta se ei tunnu tunnu edes tällä hetkellä niin ahdistavalta, kun takana on monta onnistunutta pitempää reissua. 

Pitempien reissujen kanssa on aina tietenkin vähän säätöä, työvyorojen kanssa säätöä, pakkaamista yms. Viimeisen harjusreissun jälkeen oli hetkellisesti sellanen fiilis, et nyt en kyllä hetkeen jaksa enää pakkaa/purkaa yksiäkään kamoja. Kummasti se reissukuume vaan alkaa taas pukkaa päälle kun mennään pidemmälle syksyä!